Miten päästä Vartiosaareen kesällä 2013?

Tässä esitämme yhteenvedon siitä, miten Vartiosaareen pääsee vesibussia käyttäen kesällä 2013 ja retkeen liittyviä käytännön vinkkejä etenkin niille, jotka tulevat kokemaan saaren uuden terveysluontopolun.

Retkeilijöitä Viikinkikallion kummelilla.

2 tunniksi, lähtö Hakaniemestä tai Laajasalosta, paluu samaan paikkaan:

Ehdit mukavasti kiertää 2,5 km mittaisen terveysluontopolun ja tehdä sen harjoitteet. Mukaasi mantereelle viet rennon mielen ja paljon uutta inspiraatiota ja hyvää tuulta.  Jos ryhmässäsi on pieniä lapsia, jotka tekevät harjoitteita antaumuksella ja kävelevät hitaammin, voitte harkita lähtöpisteen kartan avulla reitin kiertoa vain osittain, esimerkiksi tallille asti, josta pääsee saaren päätietä takaisin aloituspaikkaan. Mukaan juotavaa ja naposteltavaa!

Hakaniemestä (Korkeasaaren lautan lähtölaiturin luota) /Laajasalosta (Reposalmentie 1):

Muina päivä paitsi ma:

Hakaniemestä klo 10.00 / Laajasalosta klo 10.40 ja perillä saaressa klo 10.45. Paluukyyti Laajasaloon/Hakaniemeen lähtee klo 12.45.

Hakaniemestä klo 17.00 / Laajasalosta klo 17.40 ja perillä saaressa klo 17.45. Paluukyyti Laajasaloon/ Hakaniemeen lähtee klo 19:45.

5 tunniksi, lähtö Vuosaaresta, paluu samaan paikkaan:

Ehdit kiertää ajan kanssa terveysluontopolun ja kerätä mukavan satsin sieniä tai marjoja.  Erityisesti lapsiperheet viihtyvät usein tallin tienoilla pidempään. Tässä vaihtoehdossa pääset kokemaan retkeilyllisen ja mieleenpainuvan päivän ja viipymään terveyspolun kohteilla mielesi mukaan. Tutkimusten mukaan lapsuuden luontokokemukset voidaan muistaa huippukokemuksina läpi elämän. Ota kunnon eväät ja termos reppuun, saaressa ei ole vakituista kahvilaa.

Vuosaaresta klo 12, perillä Vartiosaaressa 12:45. Paluukyyti Vuosaareen lähtee 17:45. Huomaa, että Vuosaaren linjan liput ovat kalleimmat, 9 euroa aikuiselta.

7 tunniksi, lähtö Hakaniemestä tai Laajasalosta, paluu Vuosaareen:

Ehdit uppoutua polun kiertämisen lisäksi harrastukseesi kuten valokuvaukseen tai marjastukseen ja ottaa nokoset. Voit vaeltaa saaren metsissä, tutkailla kasveja ja havainnoida lintuja.  Koko päivän luonto-oleilu voi kohottaa vastustuskykyäsi useiden päivien ajaksi. Ota lämmin ruoka ruokatermokseen tai trangia mukaan. Vettä saa tallilta. Istuma-alustat, huopa, uima-asut tai sadeasu mukaan tilanteen mukaan.

Hakaniemestä klo 10.00/ Laajasalosta klo 10.40 ja perillä saaressa klo 10.45. Paluukyyti Vuosaareen lähtee klo 17:45.

9 tunniksi, lähtö Hakaniemestä tai Laajasalosta, paluu Hakaniemeen tai Laajasaloon:

Ehdit kokea lapsuudenkaltaisen loputtoman päivän ja jakaa sen kenties ystävän tai harrasteryhmän kanssa. Luonto tarjoaa inspiroivan ilmapiirin sosiaalisille tapahtumille, mutta toisaalta tarjoaa tilaisuuden niistä vetäytymiseen. Ehdit kiertää polun ja viettää aikaa mieluisessasi paikassa, kenties kirjaa lukien, uiden tai seikkailen kartan avulla saaren muissa osissa. Neliökilometrin kokoisessa saaressa kohdataan silloin tällöin eksyneitä, mutta yleensä aina onnellisia sellaisia. Ota lämmin ruoka termokseen tai trangia mukaan ja lisäksi kunnolla muuta evästä. Vettä saa tallilta. Saaressa ei ole vakituista kahvilaa.

Hakaniemestä klo 10.00/ Laajasalosta klo 10.40 ja perillä saaressa klo 10.45. Paluukyyti Laajasaloon/Hakaniemeen lähtee klo 19.45.

Mitä mukaan?

Reitti kulkee aitoja ja paikoin hieman haastavia metsäpolkuja pitkin (huonojalkaisille mahdollisuus kiertää vain osa reitistä). Mukaan siis hyvät kävelykengät, sateella vedenpitävät. Mukaan myös vesipullo ja eväät nautittavaksi saaren kallioilla tai tallin pihamaan pöytäpenkkiyhdistelmässä.

Huom! Kaikki ajat ovat +/- 5 minuuttia, ole ajoissa laiturilla.

Lippujen hinnat: Laajasalo-Vartiosaari-Laajasalo 3 euroa/suunta. Hakaniemi-Vartiosaari-Hakaniemi 7 euroa/suunta. Vuosaari-Vartiosaari-Vuosaari 9 euroa/suunta. Laivalla käy toistaiseksi maksuvälineenä vain käteinen. Lapset 4-12-vuotiaat -50%.

Tiedot perustuvat Suomen Saaristokuljetuksen aikatauluihin (www.suomensaaristokuljetus.fi), joihin muutokset mahdollisia. Nämä aikataulut ovat voimassa 11.8. asti kaikkina päivinä lukuun ottamatta maanantaita. Välillä 12.8. – 1.9. aikataulut ovat edelleen samat, mutta ajoja on ainoastaan keskiviikkona, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Välillä 2. – 15.9. aikataulu ja reitti supistuvat, mutta Vartiosaareen pääsee edelleen (ks. tarkemmin liikennöitsijän sivuilta).

Vartiosaareen valtakunnallisesti uudentyyppinen terveysluontopolku

Vartiosaareen on avattu uusi terveysluontopolku, joka johdattaa luonnon tutkittuihin terveysvaikutuksiin tietoiskujen ja elämyksellisten harjoitteiden avulla.

Lataa esite tästä:
http://www.sitra.fi/julkaisut/Esitteet/2013/Terveysluontopolku_esite.pdf

Katseen lepuuttaminen kansallismaisemassa ja sen yllä kaartuvassa taivaassa on yksi terveysluontopolun tehtävistä.

Kaaren päättyessä kiitämme

Alku, keskikohta ja päätös. Kaikella on elinkaarensa. Maailmankaikkeuksilla, matkoilla, kastemadolla, kulttuureilla, juhlilla, valtakunnilla, vuorokaudella, vadelmapensaalla, laululla - ja myös blogeilla.

Tämän blogin avaussanat lausuttiin vappupäivänä 2010 ja nyt aurinkoisena vappupäivänä 2012, kevään läpimurron taas uskollisesti tapahduttua, sille pannaan tyytyväisin mielin piste. Asiaan ei liity dramatiikkaa tai motivaation puutetta, kaksi vuotta tuntuu vain luontevalta kaarelta tälle mieluisalle rupeamalle. Kun klapiliiteri on tullut täyteen, laskee torppari kirveensä ja istahtaa muikistellen aurinkoon peiponlaulua kuuntelemaan. Ja jo hetken kuluttua hän on seuraavassa askareessa.

Blogin tarkoituksena on ollut - ja on edelleen, sillä säilyyhän se bittiavaruudessa - inspiroida lukijaa löytämään Helsingin erityinen helmi, Vartiosaari. Ja löytämään muutenkin luonto ympärillään ja sisällään, elämän kannattelijana ja loputtomana lumon lähteenä. Tätä kirjoitettaessa Villin vihreän noin kuuttakymmentä eri tekstiä on klikattu yhteensä yli kymmenentuhatta kertaa, mikä saa meidät kiittämään nöyrimmin lukijoita.

Ja vannomatta paras: jos blogiin katsotaan vielä myöhemmin tarkoituksenmukaiseksi jonkin tekstin ilmaantua, niin näin sitten omalla painollaan tapahtukoon. Päättymisen ei ole tarkoitus olla millään tapaa pakotettua, kuten ei ollut aloituskaan.

Paras tapa tutustua Vartiosaareen on suunnata paikalle. Jäät lähtivät pari viikkoa sitten ja vesibussi on jo aloittanut liikenteensä. Se jatkaa lokakuun alkuun. Aikatalun löytää täältä:

http://www.suomensaaristokuljetus.fi/?cat=13

Toivon mukaan näkemisiin siis metsäpolulla.

Villivihanneskursseille Vartiosaareen

Vaikka kelirikkoon valmistaudutaan takatalvisissa tunnelmissa, niin villivihanneskausi siintää jo mielissä. Jo kuukauden kuluttua kasvien keräily voi alkaa ja toukokuun lopulla on tarjolla huippukiintoisia aiheeseen liittyviä kursseja.

Vartiosaaressa järjestetään toukokuun viimeisenä viikonloppuna(25.5.ja 27.5.2012) kaksi villivihanneskurssia, jotka ovat oiva mahdollisuus oppia tunnistamaan, keräämään ja valmistamaan hyvää ruokaa luonnonkasveista ja saada tietoa kasvien parantavista vaikutuksista. Kurssit sopivat kaikille kasvien keräilystä ja raakapainotteisesta kokkailusta kiinnostuneille. Kursseja Vartiosaaressa myös keväällä 2013! Lisätietoja alla sekä osoitteessa www.luonnontie.fi

Erään traktorin ylösnousemus

Miltei hellyyttävältä ressukalta ja rääpäleeltä näyttää uitettu traktori, joka lennätetään rajavartiolaitoksen kopterilla taivaanrantaan.

Mielikuvituksellisimpia, absurdeimpia ja unenkaltaisimpia asioita ei tarvitse hakea todellisuutta kauempaa. Tämä koettiin jälleen, kun helikopterin voimakas ja pitkäkestoinen jyminä sai uteliaan katsomaan, mitä kevätjäällä on oikein tekeillä. Kopteri tähän aikaan vuodesta viittaa yleensä siihen, että jotakuta ollaan pelastamassa heikoista jäistä. Niin oltiin nytkin. Vartiokylänlahdelle noin kolme sataa metriä Vartiosaaresta upposi helmikuussa kaupungin traktori, joka oli auraamassa rataa luistelijoille. Nyt se nostettiin pois meren pohjasta avannon kautta, jota oltiin pidetty pumpulla auki ainakin kuukauden päivät.

Traktorin nosti rajavartiolaitoksen Super Puma -helikopteri sen jälkeen kun sukeltaja oli käynyt kiinnittämässä siihen hihnat. Traktorin nosto tökki aluksi, sillä sen aura otti avannon laitoihin kiinni. Kärsivällisesti ja taitavasti heijaamalla pilotti sai onnettoman kapistuksen keploteltua irti ja sitten Super Puma lensikin saman tien lasteinensa ylitse Ramsinniemen, mahdollisesti Vuosaaren satamaan.

Pääsiäiseen on vielä viikko, mutta näin pääsimme jo etuajassa todistamaan erästä ylösnousemusta. On pienoinen ihme, että traktori todellakin saatiin ylös mutaisesta haudastaan jääkannen alta. Ohessa pieni kuvasarja aamupäivän 30. maaliskuuta tapahtumasta.


Super Puma junnaa ja junnaa, traktori ei tahdo nousta. Vieressä ihmettelee kelirikkokelpoisen ilmatyynyaluksen porukka, johon lukeutuu traktorin valjastanut sammakkomies.


Onnistuminen on lähellä.


Viimeisistä senteistä kiinni.


Ja sitten jo mennäänkin.


Helikopteri häipyy Ramsinniemen yli.


Ilmatyynyalus jää odottelemaan, että helikopteri palaa hakemaan sukeltajan.

Herkistymisestä traktorin merihaudalla kolme viikkoa aiemmin voi lukea täältä:
http://esoteerinenmaantiede.blogspot.com/2012/03/hetki-eraan-traktorin-merihaudalla.html

Jälkiä lumessa - talven hiljainen vieraskirja

Lumelle leimansa jättänyt tuntematon tekijä X on ilmeisesti kettu.

Varsinkin talvella metsä voi olla ihmisen silmissä autio. Tavallisesti eläimillä ei ole intressiä näyttäytyä ihmiselle, jolta lajien koko yhteisen historian aikana ei ole juuri suopeutta tai yhteisymmärrystä muille herunut. Jossain Seurasaaressa orava tarraa kyllä lahkeeseen, mutta se on kaupunkilaistunut luonnonoikku. Cityn läheisyydestä huolimatta Vartiosaaren eläimet ovat edelleen aitoja metsäläisiä ja karttavat siis ihmistä. Lumi on kuitenkin metsän juorukello. Eläinten jättämien jälkien kautta se kertoo, kuka kulki ja missä, mitä teki ja kuinka käyttäytyi, oliko vilkas vai verkkainen. Melkein mielentilatkin hanki kielii.

Eläinten jälkien tunnistaminen tarjoaa haastetta jokaisen makuun. Tarkat ryhmien sisäiset määritykset ja suojasäässä levähtäneet jäljet voivat olla kiperiä, mutta peruskaura on helppoa. Jälkiä voi katsoa myös esteettisessä mielessä talvisen luonnon koristekirjailuna ja mielikuvitusta kutkuttavana johtolankana aamuyön salarituaaleista, jollaisia etenkin parinmuodostusaikaan yksinäisten metsäaukeiden kuutamohangilla tapahtuu. Draamankin aineksia voi lumesta lukea, kun takaa-ajettu jänis on tehnyt hätäisiä harhautusyrityksiä tai tarkkakorvainen pöllö on rysäyttänyt suoraan metsämyyrän lumitunneliin kuin romahtava taivas.

Katsomme tässä eräitä jälkiä Vartiosaaren talvesta.


Viinimarjapensaat ovat olleet ketulle mieleisiä kesällä ja nytkin kulku on käynyt tottumuksesta niiden lomitse.


Kaksi tapaa edetä: laahaten ja loikkien. Onko kyseessä eri eläimet vai saman otuksen spurttikokeilut, sitä on vaikea sanoa.


Oravan jälkisarja on helppo tunnistaa.


Lumikko tai kärppä on pyyhältänyt kannonkoloon ja takaisin samaa uraa, arvatenkin mielessään myyrät ja hiiret.


Tässä on ilmeisesti syöty rusakko, vain jokunen tuppo turkkia on jäänyt ylitse. Metsäneläin ei ole kuin ihminen, joka on erikoistunut heittämään ruokaa roskiin; Suomessa esimerkiksi ravintolaruoasta viidesosan.


Myyriä vaistoava kettu on niin jännittynyt, että häntäkin nousee antenniksi.


Tässä kettu on tehnyt hyppyjään myyrien niskaan. Pyydystysloikassaan se vetää tassut yhteen ja yrittää pamauttaa pikkujyrsijän päälle kaikkien neljän käpälän yhteisnuijalla.


Sirojalkainen kulkija on ollut sorkkaeläin, valkohäntäpeura tai todennäköisemmin metsäpeura, joista on näköhavaintojakin Vartiosaaresta.


Peura on kaapinut esiin mustikanvarpuja syödäkseen kuusikon suojasta. Syvä hanki on pienikokoisille peuroille vaikea haaste.

Kuusamo Stadissa

Puhtaan ja raikkaan määritelmästä käy helmikuinen havumetsä kirkkaalla paukkupakkasella.

On alkanut taas se kausi, jolloin hiihtolomalaisilla pakatut autot, junat, bussit ja lentokoneet suuntaavat pohjoiseen. Joillakin väikkyy mielissä järvi-Suomi, joillakin Lappi, joillakin Kuusamo. Kaikilla on yhteinen mielikuva: paljon puhdasta lunta, joka auringossa säihkyvänä tuhtina tykkynä lepää honkien oksistossa ja kuusten viherviitalla.

Helsinkiläisen ei kuitenkaan tarvitse hakea Kuusamon tunnelmia kaukaa. Vartiosaaren kallioylänköjen metsät ovat maisemallisesti kansallispuistotasoa ja näin lumisen pakkastalven aikaan kuin kauempaakin pohjoisesta. Paksu lumivaippa sitoo ääniä ja vaientaa mantereen jymyn lähes kuulumattomiin. Lumiset oksat tekevät metsästä normaaliakin suojaisemman ja arvoituksellisemman. Samalla auringon kaari on kohonnut ja päivänvaloa riittää yhdeksälle tunnille.

Jokainen kulkee tietysti jäillä omalla vastuullaan, mutta jäät ovat nyt hyvät saapua saareen. Parhaiten paikalle pääsee Laajasalon Reposalmen ylitse tai vaihtoehtoisesti pohjoisesta Tammisalonpuiston kohdalta.

Tässä vielä kuvakimaraa lumen taiasta:


Aurinko pilkistää metsän kätköstä.


Puuteroituja aihkeja.


Kelokin on saanut halon.


Ketun jäljillä.


Välillä kirkkaus on liikaa.


Varomaton kulkija saa oksilta lumipesun.


Ylen luontotoimittaja Juha Laaksonen poikkesi lumikenkäilemässä saaressa. Retkellä syntyneen yhdeksänminuuttisen turinarupeaman voi kuunnella Ylen Areenalta alla olevasta linkistä:

http://areena.yle.fi/ohjelma/58996