Kaaren päättyessä kiitämme

Alku, keskikohta ja päätös. Kaikella on elinkaarensa. Maailmankaikkeuksilla, matkoilla, kastemadolla, kulttuureilla, juhlilla, valtakunnilla, vuorokaudella, vadelmapensaalla, laululla - ja myös blogeilla.

Tämän blogin avaussanat lausuttiin vappupäivänä 2010 ja nyt aurinkoisena vappupäivänä 2012, kevään läpimurron taas uskollisesti tapahduttua, sille pannaan tyytyväisin mielin piste. Asiaan ei liity dramatiikkaa tai motivaation puutetta, kaksi vuotta tuntuu vain luontevalta kaarelta tälle mieluisalle rupeamalle. Kun klapiliiteri on tullut täyteen, laskee torppari kirveensä ja istahtaa muikistellen aurinkoon peiponlaulua kuuntelemaan. Ja jo hetken kuluttua hän on seuraavassa askareessa.

Blogin tarkoituksena on ollut - ja on edelleen, sillä säilyyhän se bittiavaruudessa - inspiroida lukijaa löytämään Helsingin erityinen helmi, Vartiosaari. Ja löytämään muutenkin luonto ympärillään ja sisällään, elämän kannattelijana ja loputtomana lumon lähteenä. Tätä kirjoitettaessa Villin vihreän noin kuuttakymmentä eri tekstiä on klikattu yhteensä yli kymmenentuhatta kertaa, mikä saa meidät kiittämään nöyrimmin lukijoita.

Ja vannomatta paras: jos blogiin katsotaan vielä myöhemmin tarkoituksenmukaiseksi jonkin tekstin ilmaantua, niin näin sitten omalla painollaan tapahtukoon. Päättymisen ei ole tarkoitus olla millään tapaa pakotettua, kuten ei ollut aloituskaan.

Paras tapa tutustua Vartiosaareen on suunnata paikalle. Jäät lähtivät pari viikkoa sitten ja vesibussi on jo aloittanut liikenteensä. Se jatkaa lokakuun alkuun. Aikatalun löytää täältä:

http://www.suomensaaristokuljetus.fi/?cat=13

Toivon mukaan näkemisiin siis metsäpolulla.

Villivihanneskursseille Vartiosaareen

Vaikka kelirikkoon valmistaudutaan takatalvisissa tunnelmissa, niin villivihanneskausi siintää jo mielissä. Jo kuukauden kuluttua kasvien keräily voi alkaa ja toukokuun lopulla on tarjolla huippukiintoisia aiheeseen liittyviä kursseja.

Vartiosaaressa järjestetään toukokuun viimeisenä viikonloppuna(25.5.ja 27.5.2012) kaksi villivihanneskurssia, jotka ovat oiva mahdollisuus oppia tunnistamaan, keräämään ja valmistamaan hyvää ruokaa luonnonkasveista ja saada tietoa kasvien parantavista vaikutuksista. Kurssit sopivat kaikille kasvien keräilystä ja raakapainotteisesta kokkailusta kiinnostuneille. Kursseja Vartiosaaressa myös keväällä 2013! Lisätietoja alla sekä osoitteessa www.luonnontie.fi

Erään traktorin ylösnousemus

Miltei hellyyttävältä ressukalta ja rääpäleeltä näyttää uitettu traktori, joka lennätetään rajavartiolaitoksen kopterilla taivaanrantaan.

Mielikuvituksellisimpia, absurdeimpia ja unenkaltaisimpia asioita ei tarvitse hakea todellisuutta kauempaa. Tämä koettiin jälleen, kun helikopterin voimakas ja pitkäkestoinen jyminä sai uteliaan katsomaan, mitä kevätjäällä on oikein tekeillä. Kopteri tähän aikaan vuodesta viittaa yleensä siihen, että jotakuta ollaan pelastamassa heikoista jäistä. Niin oltiin nytkin. Vartiokylänlahdelle noin kolme sataa metriä Vartiosaaresta upposi helmikuussa kaupungin traktori, joka oli auraamassa rataa luistelijoille. Nyt se nostettiin pois meren pohjasta avannon kautta, jota oltiin pidetty pumpulla auki ainakin kuukauden päivät.

Traktorin nosti rajavartiolaitoksen Super Puma -helikopteri sen jälkeen kun sukeltaja oli käynyt kiinnittämässä siihen hihnat. Traktorin nosto tökki aluksi, sillä sen aura otti avannon laitoihin kiinni. Kärsivällisesti ja taitavasti heijaamalla pilotti sai onnettoman kapistuksen keploteltua irti ja sitten Super Puma lensikin saman tien lasteinensa ylitse Ramsinniemen, mahdollisesti Vuosaaren satamaan.

Pääsiäiseen on vielä viikko, mutta näin pääsimme jo etuajassa todistamaan erästä ylösnousemusta. On pienoinen ihme, että traktori todellakin saatiin ylös mutaisesta haudastaan jääkannen alta. Ohessa pieni kuvasarja aamupäivän 30. maaliskuuta tapahtumasta.


Super Puma junnaa ja junnaa, traktori ei tahdo nousta. Vieressä ihmettelee kelirikkokelpoisen ilmatyynyaluksen porukka, johon lukeutuu traktorin valjastanut sammakkomies.


Onnistuminen on lähellä.


Viimeisistä senteistä kiinni.


Ja sitten jo mennäänkin.


Helikopteri häipyy Ramsinniemen yli.


Ilmatyynyalus jää odottelemaan, että helikopteri palaa hakemaan sukeltajan.

Herkistymisestä traktorin merihaudalla kolme viikkoa aiemmin voi lukea täältä:
http://esoteerinenmaantiede.blogspot.com/2012/03/hetki-eraan-traktorin-merihaudalla.html

Jälkiä lumessa - talven hiljainen vieraskirja

Lumelle leimansa jättänyt tuntematon tekijä X on ilmeisesti kettu.

Varsinkin talvella metsä voi olla ihmisen silmissä autio. Tavallisesti eläimillä ei ole intressiä näyttäytyä ihmiselle, jolta lajien koko yhteisen historian aikana ei ole juuri suopeutta tai yhteisymmärrystä muille herunut. Jossain Seurasaaressa orava tarraa kyllä lahkeeseen, mutta se on kaupunkilaistunut luonnonoikku. Cityn läheisyydestä huolimatta Vartiosaaren eläimet ovat edelleen aitoja metsäläisiä ja karttavat siis ihmistä. Lumi on kuitenkin metsän juorukello. Eläinten jättämien jälkien kautta se kertoo, kuka kulki ja missä, mitä teki ja kuinka käyttäytyi, oliko vilkas vai verkkainen. Melkein mielentilatkin hanki kielii.

Eläinten jälkien tunnistaminen tarjoaa haastetta jokaisen makuun. Tarkat ryhmien sisäiset määritykset ja suojasäässä levähtäneet jäljet voivat olla kiperiä, mutta peruskaura on helppoa. Jälkiä voi katsoa myös esteettisessä mielessä talvisen luonnon koristekirjailuna ja mielikuvitusta kutkuttavana johtolankana aamuyön salarituaaleista, jollaisia etenkin parinmuodostusaikaan yksinäisten metsäaukeiden kuutamohangilla tapahtuu. Draamankin aineksia voi lumesta lukea, kun takaa-ajettu jänis on tehnyt hätäisiä harhautusyrityksiä tai tarkkakorvainen pöllö on rysäyttänyt suoraan metsämyyrän lumitunneliin kuin romahtava taivas.

Katsomme tässä eräitä jälkiä Vartiosaaren talvesta.


Viinimarjapensaat ovat olleet ketulle mieleisiä kesällä ja nytkin kulku on käynyt tottumuksesta niiden lomitse.


Kaksi tapaa edetä: laahaten ja loikkien. Onko kyseessä eri eläimet vai saman otuksen spurttikokeilut, sitä on vaikea sanoa.


Oravan jälkisarja on helppo tunnistaa.


Lumikko tai kärppä on pyyhältänyt kannonkoloon ja takaisin samaa uraa, arvatenkin mielessään myyrät ja hiiret.


Tässä on ilmeisesti syöty rusakko, vain jokunen tuppo turkkia on jäänyt ylitse. Metsäneläin ei ole kuin ihminen, joka on erikoistunut heittämään ruokaa roskiin; Suomessa esimerkiksi ravintolaruoasta viidesosan.


Myyriä vaistoava kettu on niin jännittynyt, että häntäkin nousee antenniksi.


Tässä kettu on tehnyt hyppyjään myyrien niskaan. Pyydystysloikassaan se vetää tassut yhteen ja yrittää pamauttaa pikkujyrsijän päälle kaikkien neljän käpälän yhteisnuijalla.


Sirojalkainen kulkija on ollut sorkkaeläin, valkohäntäpeura tai todennäköisemmin metsäpeura, joista on näköhavaintojakin Vartiosaaresta.


Peura on kaapinut esiin mustikanvarpuja syödäkseen kuusikon suojasta. Syvä hanki on pienikokoisille peuroille vaikea haaste.

Kuusamo Stadissa

Puhtaan ja raikkaan määritelmästä käy helmikuinen havumetsä kirkkaalla paukkupakkasella.

On alkanut taas se kausi, jolloin hiihtolomalaisilla pakatut autot, junat, bussit ja lentokoneet suuntaavat pohjoiseen. Joillakin väikkyy mielissä järvi-Suomi, joillakin Lappi, joillakin Kuusamo. Kaikilla on yhteinen mielikuva: paljon puhdasta lunta, joka auringossa säihkyvänä tuhtina tykkynä lepää honkien oksistossa ja kuusten viherviitalla.

Helsinkiläisen ei kuitenkaan tarvitse hakea Kuusamon tunnelmia kaukaa. Vartiosaaren kallioylänköjen metsät ovat maisemallisesti kansallispuistotasoa ja näin lumisen pakkastalven aikaan kuin kauempaakin pohjoisesta. Paksu lumivaippa sitoo ääniä ja vaientaa mantereen jymyn lähes kuulumattomiin. Lumiset oksat tekevät metsästä normaaliakin suojaisemman ja arvoituksellisemman. Samalla auringon kaari on kohonnut ja päivänvaloa riittää yhdeksälle tunnille.

Jokainen kulkee tietysti jäillä omalla vastuullaan, mutta jäät ovat nyt hyvät saapua saareen. Parhaiten paikalle pääsee Laajasalon Reposalmen ylitse tai vaihtoehtoisesti pohjoisesta Tammisalonpuiston kohdalta.

Tässä vielä kuvakimaraa lumen taiasta:


Aurinko pilkistää metsän kätköstä.


Puuteroituja aihkeja.


Kelokin on saanut halon.


Ketun jäljillä.


Välillä kirkkaus on liikaa.


Varomaton kulkija saa oksilta lumipesun.


Ylen luontotoimittaja Juha Laaksonen poikkesi lumikenkäilemässä saaressa. Retkellä syntyneen yhdeksänminuuttisen turinarupeaman voi kuunnella Ylen Areenalta alla olevasta linkistä:

http://areena.yle.fi/ohjelma/58996

Terkut helposti kaavoittajalle

Puut eivät puhu, puhu sinä.

Kaavoittaja on avannut Vartiosaari-projektinsa sivuille kaksi ideointikanavaa koskien Vartiosaaren tulevaa käyttöä. Omat osionsa on avattu "Vartiosaari virkistysareenana" ja "Vartiosaareen asumista" vaihtoehdoille. Ne löytyvät alla olevista linkeistä.

http://ksv.hel.fi/fi/projektisivu/vartiosaari/ideoi-vartiosaari-virkistyssaarena

http://ksv.hel.fi/fi/projektisivu/vartiosaari/ideoi-vartiosaareen-asumista

Kirjoittaa voi nimellä tai anonyymisti. Muiden lähettämät ideat on nähtävissä ja niitä voi kommentoida.

Palautteen, ideoiden ja kommenttien jättäminen ei tule tätä helpommaksi. Lähettäkää omanne ja pankaa linkkiä kiinnostuneille!

Joutsenet lähtivät, jäät tulivat

Joutsenet jättävät Vartiosaaren vesialueen 7.1.

Vartiosaaren elämän aikakirjoihin voi merkitä, että tänään 14. tammikuuta loptettiin saaren pohjoispuolisessa Jatasalmessa kelirikkorännissä veneily ja siirryttiin jäillä kävelyyn. Tällä kertaa kelirikko kesti runsaan viikon. Viime kädessä ratkaiseva oli pohjoisensuuntaiseksi kääntynyt tuuli, joka lakaisi jäältä lunta ja mahdollisesti sen kovettumisen. Ensimmäisenä tulevaan jäähän reagoivat joutsenet, jotka viisaasti nostivat kytkintä heti aallon muututtua hyhmäksi loppiaisena. Itämeressä on ollut tänä talvena jäätä vähemmän kuin 80 vuoteen, joten joutsenten on helppo löytää uusi paikka uiskenteluun.


Meri on muuttunut tahmeaksi hyhmäksi, jonka aaltoilu on lakannut. Meriveden pinta on samalla korkealla ja yltää laiturin kannelle.


Tässä jäätyvää mössöä on hämmennetty ajamalla siitä pari kertaa veneellä edestakaisin. Se on Don Quijoten hommaa, kun tuulikaan ei ole riittävää ollakseen avuksi salmen avaajana.


Vartiosaaren lähivesien joutsenet suuntaavat länteen.


Hetkellinen auringon välkähdys sytyttää Tammisalon rannan loistoon.


Tässä on käytössä kelirikkokelpoinen metallivene. Ohjaus on jumissa ja venettä täytyy ohjata kallistuksin kuin moottoripyörää. Lystiä saa silti olla.


Tässä on vakiintunut kelirikkokanava eli ränni.


14. tammikuuta ränni on jämähtänyt.


Ennen veneen nostamista tutkitaan jään kantavuus edellä lykittävän pelastautumisjollan kanssa. Ja kantoihan se.

Kaavoittaja kysyy, millaisen Vartiosaaren haluamme tulevaisuudessa

Kaikkien Vartiosaaresta kiinnostuneiden on hyvä tietää, että saaren kaavoitus jatkaa aktivoitumistaan ja nyt on oikea aika vaikuttaa saaren tulevaisuuteen kertomalla sitä koskevista toiveistaan kaavoittajalle. Aloite on tullut kaupunkisuunnitteluvirastosta. Tähän liittyen on Kampin vanhassa linja-autoaseman rakennuksessa keskustelutilaisuus 25. tammikuuta, minkä lisäksi mielipiteitä otetaan vastaan 10. helmikuuta saakka. Toivottavasti mahdollisimman moni kantaa kortensa kekoon ja antaa äänensä kuuluviin.

Lisää tietoa alla kaupunkisuunnitteluviraston sanoin:

Vartiosaaren kaavoitustyön osallistumis- ja arviointisuunnitelma eli OAS on nähtävillä 16.1. - 10.2. Keskustelutilaisuus on 25.1. klo 17-19 näyttely- ja infokeskus Laiturilla. Mitään suunnitelmia tai luonnoksia ei tässä vaiheessa vielä esitellä, vaan nyt kerrotaan suunnittelun lähtökohdista ja siitä, mitä alueelle on tarkoitus suunnitella. Samoin kerrotaan suunnitteluaikataulusta ja siitä, mistä saa tietoa ja miten voi vaikuttaa.

Mielipiteet tulee esittää viimeistään 10.2.2012. Nähtävilläolopaikat ja muut tarkemmat osoitteet löytyvät Oas-aineistosta. OAS-aineisto on nähtävänä myös suunnitelmat kartalla - palvelussa viimeistään 13.1.lähtien:
http://ptp.hel.fi/hanke/Applications/hanke/showdata.asp?makeprint=yes&AlueID=HEL%202011-007765

Lisäksi vielä kannattaa jokaisen tietoa haluavan ilmoittautua uutiskirjeen tilaajaksi Vartiosaari-projektin nettisivuilla osoitteessa:
http://ksv.hel.fi/vartiosaari

Jatkossa uutiskirjeellä tiedotetaan aina, kun jotain tapahtuu ja se on luotettavin tapa saada ajankohtainen tieto omaan sähköpostiin.

****

Jälkihuomio

Vaikka "mitään suunnitelmia tai luonnoksia ei tässä vaiheessa vielä esitellä", sisältää OAS-aineisto jo tällaisia kaavoittajan visioita:

Asumiskäyttöä tarkastellaan erilaisilla tehokkuuksilla sekä erilaisilla liikenneyhteyksillä, painottuen joukko- ja kevytliikennevaihtoehtoihin. Tavoitteena on korkeatasoinen ja viihtyisä asuinalue, jolla on vahva omaleimainen identiteetti.

Liikennesuunnittelun tavoitteena on parantaa alueen saavutettavuutta ja liittää se silloilla ympäröivään kaupunkirakenteeseen. Joukkoliikenneyhteyksissä tutkitaan mm. raitiotielinjan jatkamista Laajasalosta Vartiosaareen. Vartiosaaren kautta tutkitaan myös uutta pyöräily- ja jalankulkureittiä Vuosaaresta Laajasalon ja Kruunuvuorenrannan kautta keskustaan.

Huurteinen vastasyntynyt 2012

Merivesi on niin hyistä, että Jatasalmi vetää kannen pienimmänkin tilaisuuden tullen. Vuorokausi pikkupakkasta riitti rannasta rantaan ulottuvaan jääpeitteeseen.

Vuodenvaihde Vartiosaaressa esitteli jotain tähän astisessa talvessa harvinaista: muutaman miinusasteen, maan huurtumisen ja mutakoiden kovettumisen. Raikas, seesteinen ja kirkas ilma tuntui heijastelevan asianmukaisesti uuden vuoden alkua, puhdasta pöytää, tuoreita näköaloja. Vuosi tulee olemaan saarelle yksi sen historian tärkeimmistä, kaavoitustyön ottaessa yhä konkreettisempia askelia. Samalla jokainen vuosi merkitsee Vartiosaaren arvon ja merkityksen nousua Helsingin virkistysalueiden huvetessa ja yleisen hyvinvointia tarjoavan elintilan kaventuessa.

Katsoimme uudenvuodenpäivässä pieniä asioita tietoisena, että usein - ja entistä useammin - vähän on paljon, kuningas valepuvussa.


Huurre auttaa näkemään maastossa yksityiskohtia. Tässä menee ketun tai supikoiran ahkeraan käyttämä polku.


Pienen kalliopaljastuman ylitse virrannut vesi oli jähmettynyt.


Rapsahtelevat haavan ja vaahteran lehdet, piskuinen silta.


Villa Kaislikolla on juhlava pylväsfasadi, mutta myös hillitty kyökin puoli.


Laituripolulle on hyytynyt nousuveden riepottelemaa roinaa.


Kanteen täytyi ryskiä ränni. Vastarannalla satunnainen tammisalolainen otti veneen vastaan ja sanoi: "Vielä toimivat siis Suomen jäänmurtajat."