Lentäjiä yössä - lepakoita ja perhosia tiiraamassa

Järkälemäinen silmäkiitäjä tavattuna päivälevolta tiibetiläiseltä rukouslipulta. Se lupaili saaren öisen lentomaailman olevan mielenkiintoinen - eikä ihan katteetta.

Saaren kesäyössä on monta lentäjää. Rehevissä pensaikoissa iskevät verenhimoiset hyttyset. Vaikka vaatekerros olisi peittävä, löytävät inisijät vihlaisevine piikityksineen aina jotenkin näpeille ja nilkkoihin. Onneksi ilmassa on sellaisiakin viipottajia, joita retkeilijän ahdistelu ei kiinnosta. Monen sortin sääsket, kärpäset, kuoriaiset, pistiäiset ja korennot ovat aktiivisia myös pimeällä, kunhan lämpöä ilmassa riittää.

Näkyvin yöhyönteisten ryhmä on perhoset. Heti hämärän laskeuduttua alkavat mittarit lepatella hieman huteran ja päämäärättömän näköistä lentoaan. Ruumiinrakenteeltaan ja siipiensä mallilta ne muistuttavat päiväperhosia, mutta ovat yleensä hitaampia ja hennompia eikä niiden tuntosarvissa ole "pampulaa" päässä, kuten päiväperhosilla. Suurin osa mittareista ei käy kukilla meden imemiseen soveltumattoman imukärsän vuoksi. Pian mittareiden seuraan liittyy yökkösiä, jotka lentävät nopeasti ja tehokkaasti "pörräämällä". Ne syövät aikuisina eli käyvät kukilla, mikä lisää niiden elinikää (eräät lajeista jopa talvehtivat aikuisina). Kohottaakseen ruumiinlämpöään niiden täytyy värisyttää siipiään ennen liikkeellelähtöä. Sama pätee perhosten eliittilentueeseen eli kiitäjiin, joita tavataan Suomesta vakituisesti vain 11 lajia (maailman noin 1200 lajista). Kiitäjät ovat kookkaita, paksuruumiisia ja supernopeita. Ne muistuttavat kolibreja siinä, että imevät kukista mettä laskeutumatta niille (paitsi eräät lajit, joilla on surkastunut imukärsä). Niiden siivet iskevät niin nopeasti, että ne pitävät vaimeasti hurisevaa ääntä. Yöllä lentävät myös useat pörröiset kehrääjät ja valtava joukko mikroja eli kansanomaisesti koiperhosia.

Katsoimme Vartiosaaren kesäyössä yöperhosia, joita houkuteltiin kirkkaalla sekavalolampulla. Laiturilla seurasimme myös lepakon, ilmeisesti vesisiipan, hypnoottista saalistusrinkiä veden yllä. Ohessa pari tunnelmakuvaa.


Vesisiippa pyyhältää tyynen pinnan yllä. Kuvassa näkyvät vaakasuorat kiiltävät viivat ovat kameran eteen osuneita hämäkin lankoja.


Lepakko syö hyönteisiä jopa 25 prosenttia omasta painostaan yhdessä yössä. Se joutuu jo nyt huolimaan ensi talven horrostamisvaiheen rasvakerroksesta.


Ilmassa näkyy täplinä nahkasiiven tavoittelemia itikoita. Alla sattuu menemään fisu.


Perhoset ja muut yöhyönteiset eivät voi vastustaa kirkasta valoa. Lentäessään ne tunnistavat maaston aukot hienoisten valomäärien vaihteluiden mukaan ja tällainen 160 wattinen hohkaus merkitsee niille käsittämättömän avointa kulkuväylää.


Lakanalle saapuu uusi tulokas.


Se on mittari, jonka tarkemman lajin määritämme myöhemmin.


"Sisar hento valkoinen" tulee mieleen tästä mittarista.


Äkkiä lakanan keskelle pamahtaa iso ja rajusti pöristelevä perhonen.


Se lennähtää lahkeelle ja rauhoittuu hetkeksi. Laji on horsmakiitäjä.


Lisää mittareiden estetiikkaa. On harhaluulo, että kaikki yöperhoset olisivat yhtä ja samaa harmaata väriä.


Tämäkin laji odottaa määritystään, mutta sen kauneudesta voi nauttia jo nyt.


Horsmakiitäjä jää heinikkoon lepäilemään, kun sammutamme lampun ja päätämme yöretken.

Vartiosaaren perhoset, kuten muutkin hyönteisryhmät ovat kartoittamatta. Kaikista eliöryhmistä oikeastaan vain saaren kasvit ja lepakot on selvitetty. Käävät on tarkoitus kartoittaa ensi syksynä. Saaressa esiintyvien biotooppien runsaus tekee siitä soveliaan kodin useammalle olennolle kuin ehkä saatamme uskoakaan.

Allekirjoita Vartiosaari-vetoomus!

Nyt jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa helpolla tavalla Vartiosaaren säilymiseen luonto- ja kulttuurimiljöökeitaana. Kaavoituksessa uhanalaisen saaren puolesta on perustettu vetoomus, jonka voi allekirjoittaa tässä osoitteessa: http://www.adressit.com/pelasta_vartiosaari

Allekirjoittaminen vie aikaa vain hujauksen ja vetoomuslinkin levittäminen on enemmän kuin suotavaa. Alla adressin teksti, joka tietysti löytyy myös allekirjoituslomakkeen yhteydestä, kuten lisäksi englanninkielinen teksti.

----------------------------------------------------------------------------
Kaavoituksen uhkaama Vartiosaari säilytettävä luontokeitaana

Itä-Helsingin sisäsaaristossa sijaitseva Vartiosaari on luonnoltaan ja kulttuurimiljööltään ainutlaatuinen, monipuolinen ja erinomaisesti säilynyt. Saari tarjoaa mahdollisuuden saaristoluonnosta ja hiljaisuudesta nauttimiseen keskellä pääkaupunkia, mikä on maailmanlaajuisestikin poikkeuksellista.

Saaren tulevaisuutta ei silti ole turvattu, vaan sen kohtalosta päätetään parhaillaan valmisteltavassa Uudenmaan maakuntakaavassa ja sen ohjausta seuraavassa Helsingin yleiskaavassa. Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta on ilmaissut halunsa selvittää mahdollisuutta, jossa saari kytkettäisiin sillalla mantereeseen ja rakennettaisiin uudeksi asuinalueeksi.

Museovirasto on luokitellut Vartiosaaren vanhoine huviloineen valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon (muun muassa Esplanadin ja Suomenlinnan rinnalle). Myös saaren luonto on hyvin monimuotoista vaihdellen rehevimmistä karuimpiin biotyyppeihin. Saaressa on Suomen ainoa tunnettu rantaruttojuuriesiintymä ja harvinaislaatuinen kotkansiipilehto. Vuonna 2003 tehdyssä kartoituksessa Vartiosaari on luokiteltu ykkösluokan lepakkoalueeksi, mikä tuo sen kansainvälisten suojelusopimusten piiriin.

Me allekirjoittaneet vaadimme, että

* Suojellut kasvit, eläimet ja rakennukset otetaan huomioon kaavaa valmistellessa.
* Vartiosaari kaavoitetaan luonnonarvoja ja olemassa olevaa rakennusperintöä kunnioittaen kaikkien ulottuvilla olevaksi virkistysalueeksi.
* Saaren seudullista ja kansainvälistä virkistysarvoa on edistettävä kehittämällä vesibussiliikennettä nykyistä toimivammaksi ja lisäämällä saaren yleistä tunnettavuutta.
---------------------------------------------------------------------------

Saaren mestoja: "Kaisakallio"

Vartiosaaren komein kallioranta länteen on mäki, josta on joskus käytetty nimeä Kaisakallio. Nimi viittaa Kaisa-nimiseen onnettomaan, joka kuulemma aikoinaan syöksyi kalliolta tuhoonsa. Mäen alla aaltoilee Reposalmi, jonka toisella puolen on Yliskylä kerrostaloineen. Vesiltä nähtynä Kaisakallio on kuin linnavuori, sillä sen reunat ovat äkkijyrkät ja laella näyttää vieläpä olevan kivivarustus. Se on huviloiden kultakaudelta periytyvä kehärakennelma, kivinen sohvakalusto, jonka keskellä on massiivinen graniittipöytä.


Kivikalusto kesäillassa.


Kuva ei kerro oikein mittasuhteista, mutta mereen on ihan kelpo pudotus.


Kallio kauempaa.


Ruohosipuli kukkii - sen paras syömisaika on siis takana.


Englanniksi kalliokielon nimi on Solomon's seal eli Salomonin sinetti. Miksiköhän kasvin nimi viittaa tarunhohtoiseen kuninkaaseen?


Erikoinen ja sympaattinen jäänne on pieni vesitorni kallion takamaastossa.


Kaisakallio vesiltä nähtynä. Kivipöytää suojaava kivikehä näkyy mäen harjalla. (kuva lisätty syksyllä)

Kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslistasta poimittua

Vartiosaaren kaavoitustilanteesta kiinnostuneiden on syytä tietää, että 9. kesäkuuta 2011 olevassa kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa otetaan esityslistan mukaan voimakkain sanakääntein kantaa Vartiosaaren kaavoitukselliseen asemaan. Lausunto koskee Uudenmaan 2.vaihemaakuntakaavan luonnosta, jossa Vartiosaari on jätetty ilmeisten luonto- ja kulttuuriarvojensa vuoksi "taajamatoimintojen" eli suomeksi lisärakentamisen ulkopuoliseksi alueeksi. Tämä ei ole miellyttänyt kaupunkisuunnittelulautakuntaa, "joka päättänee antaa kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon" (ote rajattu Vartiosaarta koskevaan osioon, lihavoinnit omiamme):

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on aloittanut Vartiosaaren osayleiskaavan laatimisen. Tavoitteena on selvittää alueen käyttöä
sekä asumiseen että virkistykseen. Alue sijaitsee Itä-Helsingin
asuinalueiden keskellä ja sen rakentaminen hyödyntää olemassam olevaa yhdyskuntarakennetta ja eheyttää taajamia.

Vartiosaari on luonnoksessa merkitty valkoiseksi alueeksi. Valkoisen
alueen suunnittelumääräyksen mukaan "Helsingin seudulla tulee
alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa edistää alueelle
suuntautuvan rakentamisen ohjaamista taajamatoimintojen alueille ja
kyläkeskuksiin." Määräys on ristiriidassa saaren kehittämispyrkimysten kanssa. Vartiosaari tulee merkitä maakuntakaavaan taajamatoimintojen alueeksi riippumatta siitä, mihin maankäyttövaihtoehtoon osayleiskaavassa päädytään

Liikenneyhteyksien järjestäminen Vartiosaareen edellyttää myös Laajasalon puoleisen taajama-alueen laajentamista. Laajasalon itäranta tuleekin kokonaisuudessaan merkitä taajamatoimintojen alueeksi, jolla on viheryhteystarve-merkintä.

Seudullisesta näkökulmasta kaikkien edellä mainittujen osalta
kyseessä on ensisijaisesti tiivistyvän taajamarakenteen alue
virkistysyhteyksineen eikä virkistysalue.

Kova paniikki näyttäisi iskeneen joissain tahoissa sen suhteen, että saari menetettäisiin rakennusmaana. Maakuntakaava kun on laillisesti sitova ohjaaja sen alapuolella olevaan kuntatason yleiskaavaan nähden. Lausunnon laatijoilta on tainnut unohtua muun muassa se, että Vartiosaari on jo liitetty valtakunnallisesti merkittävien kultturiympäristöjen joukkoon (Valtioneuvoston päätös 22.12.2009). Tämä niin sanottu RKY-inventointi toimii alueiden käytön suunnittelun lähtökohtana kaavoitusprosesissa ja sen tavoitteena on rakennusten ja ympäristöjen säilymisen turvaaminen. Maakuntakaavaluonnos on laadittu loogisesti ja lainmukaisesti tämän pohjalta.

Saari on ykkösluokan lepakkoalue

Ensimmäisen suomalaisen väitöskirjan lepakoista sitten vuoden 1965 laatinut Terhi Wermundson oli toinen Vartiosaaren lepakkokartoituksen tekijöistä.

Parin viikon päästä niitä taas näkee yötaivasta ja lahdelmien pintaa vasten, yön nahkasiipiä, lepakoita. Niitä voi odottaa havaitsevansa saaressa ainakin viittä lajia, jos kohta maallikkolle keskiyön läpsyttelijät ovat helposti yhtä ja samaa sorttia. Helsingin ja Suomen yleisin lepakkolaji on pohjanlepakko. Ne ilmaantuvat samoihin paikkoihin - metsänaukkoihin ja puutarhoihin - aina samaan aikaan, melkein kellomaisella tarkkuudella, ja kiertävät katsojaa hypnotisoivaa saalistusrinkiään 5-10 metrin korkeudella.

Vartiosaari on Ympäristökeskuksen julkaisun 3/2004 Helsingin lepakkolajisto ja tärkeät lepakkoalueet vuonna 2003 mukaan Helsingin tärkeimpiä lepakkoalueita (http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/59bbfb804a174a5eaca5ec3d8d1d4668/julkaisu03_04.pdf?MOD=AJPERES).

Vartiosaaren luokitus on I eli "arvokas lepakkoalue". Tämä on asia, joka ilahduttaa luontoharrastajaa, mutta jonka täytyy kiinnostaa lain mukaan myös kaavoittajaa - parhaillaan jo saarta silmäilevää. Kaikkia Suomen lepakkolajeja suojaa EU:n luontodirektiivi (liite IV) ja muut kansainväliset sopimukset (Bonnin konventio 1979, 1985 sekä Eurobats 1991) sekä luonnonsuojelulaki (§ 49). Lepakoiden lisääntymis-, levähdys- ja säännöllisten ruokailupaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty.

Seuraava kappale on suoraa lainausta selvityksestä ja kiteyttää Vartiosaaressa tehdyn lepakkokartoituksen tulokset:

ALUE: Vartiosaari
TUNNUS: 23/03
SIJAINTI: Alue käsittää koko Vartiosaaren.
LUOKKA: I
LAJIT: Pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiipat, korvayökkö
KUVAUS: Alue on metsäinen saari, jossa on vanhoja puutaloja, pihapiirejä ja
niittyjä. Rannoilla on suojaisia lahtia. Alueella on todennäköisesti useita kolonioita. Karuimpia alueita lukuun ottamatta lepakot käyttävät koko saarta.
LISÄTIEDOT: Alueelle pääsee vain vesitse, joten paikka on rauhallinen. Se on myös maaseutumainen. Uhkatekijöitä ovat metsänhoito ja metsänhakkuut. Rantapuusto tulisi säästää. Sisäosien metsissä ei tulisi suorittaa laajoja avohakkuita, vaan metsäsaarekkeiden välillä tulisi olla puustoa, joka toimii lepakoiden lentoreitin kiintopisteinä. Niiden rakennusten, joiden ympärillä on tehty havaintoja lepakoista, korjaamisessa tulisi olla varovainen. Todennäköisesti lepakkokolonioita on useissa rakennuksissa. Alueen pohjanlepakot lentävät helposti muille lähistöllä sijaitseville lepakkopaikoille. Vesisiipat seuraavat rantoja ja pääsevät näin helposti paikasta toiseen. Korvayököt ovat todennäköisesti paikallisia, sillä saaressa on niille runsaasti kuusikoita ja pihapiirejä. Viiksisiipat saattavat mennä Ramsinsalmen yli kohti Vuosaarta. Viiksisiipat karttavat valoa, joten viiksisiippa-alueita ei tulisi tarpeettomasti valaista.


Lepakoiden mahdollisia talvehtimispaikkoja olisi hyvä vaalia. Tämä sortunut maakellari lienee käynyt jo liian kylmäksi. Eniten lepakot suosivat talvehtimispaikkoina luonnonkivipintaisia koloja; saaressa näitä on muun muassa Tonttukirkon louhikkoalueella ja vanhassa kivilouhoksessa. Siinä missä talviolosuhteiden tulee olla jääkaappimaisia, suosivat lepakot kesällä nukkumispaikkavalinnoissaan saunamaisia olosuhteita, joita voi löytää talojen ullakoilta auringossa kuumenevan katon alta.

Kelirikon näkymiä

Reposalmesta, jossa sijaitsee saarelaisten pääylityspaikka, jää lähtevät aikaisemmin kuin saaren pohjoispuolelta. Siellä veneiltiin jo 20.4.

Jäiden mahdin murtuminen ja veneilykauden aloittaminen tapahtui Vartiosaaressa kovan pakkkastalven jäljiltä viikolla 16 eli selvästi huhtikuun puolivälin jälkeen. Kelirikon hetkille osunut pysyvästi lämmin säätyyppi sai aikaan sen, ettei liikkumista rajoittavaa joko-tai-vaihetta täytynyt kauaa kärsiä, vaan jään vahvuus heikkeni nopean suoraviivaisesti ja väylien avaaminen onnistui melkein kuin voita leikaten. Täydellistä saarrosta ei ollut periaatteessa päivääkään, joskin viimeisenä kävelyvuorokautena tarvittiin jo työnnettävää kelirikkojollaa jalan mennessä paikoin läpi.


Jatasalmen rännin avaamista 22.4. Jokakeväinen huvi on keikuttaa joukolla venettä; se auttaa etenemisessä ja väylän aukenemisessa. Vahva venäläisvalmisteinen paatti on tässä hommassa poikaa.


Tällä jäällä vielä käveltiin alle vuorokausi kuvan ottamishetkeä ennen. Se tuntuu pääsiäisen henkeen sopivalta ihmeeltä.


Ramsinsalmen laajentunut sula ja mustaa höttöjäätä saaren eteläpuolella (22.4.) Se tuskin kantaa enää kettuakaan. Ketuista onkin todistettu, että ne osaavat poistua saarista viimeisenä yönä kun jää kantaa. Vartiosaaren kaltainen iso saari pystyy kuitenkin elättämään kettukannan - nekin kirmailevat jo kevättä.

Psykologisella tasolla veden vapautuminen menneen talven jääpeitteestä on vahva ja konkreettinen uudistumisen ja muodonmuutoksen symboli. Se vetää vertoja perhosen kuoriutumiselle kotelostaan ja verson ilmaantumiselle mustasta maasta. Sitä todistava ja siihen osallistuva ihminen ei jää paitsi keväästä itsessään. Erityinen on myös oivallus siitä, että talven eristyksen jälkeen etäisinkin maailman rannoista - oli se sitten trooppinen tai arktinen tai jotain siltä väliltä - on saman veden äärellä.

Kevään läpimurto

Huhtikuussa lumi säilyy pitkään metsässä, mutta kuningas Talven viitta on jo nuhjuinen ja reikäinen. Painunut hanki on täynnä vanhoja havunneulasia ja talvimyrskyjen repimiä oksia, ja se hupenee miltei silmissä.

Kevään toistaiseksi lämpimin päivä nostatti elohopean 7-8 asteeseen ja innosti havaintopartiomme katsastamaan Vartiosaaren kevään etenemistä. Huomiota herättävää oli se, kuinka eri todellisuutta auringon ylenpalttisuutta nauttiva eteläpuoli eli verrattuna syvien varjojen pohjoissivuun. Kun toisaalla maassa oli runsaasti laajoja lumettomia laikkuja, joissa ensimmäiset vihreät versot hapuilivat valoon, oli toisaalla saappaiden varret koetuksella syvän lumivaipan pitäessä yhä vallassaan kuusikkokomeroita ja louhikkorinteitä.

Linnut olivat silti tasapuolisia ja soivat melodisia suosionosoituksiaan saaren jokaiselle kolkalle. Jopa kevään ensimmäiset peipon riemusarjat soivat pakahduttavan kirkkaassa metsässä, väittäen optimistisesti kesää jo pääsiäiseksi. Toisinaan kahahti iso lintu lentoon metsän siimeksestä; joskus pitkä nokka paljasti pakenijan lehtokurpaksi, toisinaan kyseessä oli kyyhkypari tai palokärki, jota voi Vartiosaaren tunnuslinnuksikin kutsua.

Seuraavassa muutamia havaintoja ja tunnelmia kuvallisessa muodossa.


Ruovikon laidan rentukka ei ole aikaillut esiintuloaan, vaikka lumi on väistynyt vain pari päivää aiemmin.


Mesiangervo on liittymässä rentukan seuraan. Kasvun kilpailussa ei vitkastelijoille juuri jaeta lohdutuspalkintoja.


Muurahaiset liukastelevat hieman tottumattomina lumella. Eivät nekään silti enää maan alla viihdy, pilkkopimeässä talvehtimiskellarissaan.


Pesässä käy kuhina, joka tuottaa lämpöä auringon lisäksi.


Näsiä on varhaisia lehtokukkijoita, mutta ei sentään vielä kukassa.


Mitään muuta kuukautta ei luonnehdi niin kova ja paljastava valo kuin huhtikuuta. Salaperäisimmätkin sopet ovat hetken aikaa kirkkaan näkyviä.


Pyökki Sunnanvikin kartanon puistossa ei ole päästänyt kaikista lehdistään; tyypillinen käyttäytymismalli eteläisimmille vieraille, joille talvemme aikaisuus ja ankaruus tulee aina jonkinlaisena yllätyksenä.


Rantaruttojuuren kukinto-osa paisuu jo hyvää vauhtia.


Rantaruttojuuren versoja ja jänönpapana - eräänlainen pääsiäiskuvaelma.


Mahlan kohoamisen voi melkein kuulla kevääseen heräävässä koivikossa.


Ilouutinen tallilta: luonto- ja eläintalliyhdistyksen uudet vuohet Pöpö ja Taavi ovat saapuneet (tässä ensimmäisiä tuntejaan saaressa). Vartiosaaren pitkäaikainen vuohikaksikko Rauha ja Unelma hajosi talvella kun Unelma kuoli. Nyt Rauhan ei tarvitse enää olla yksin.


Lunta on niin paljon, että paikoin on muodostumassa syviä tulva-altaita niin kuin tässä saaren keskuslaaksossa.


Saareen kuljetaan yhä jäitse (kuva Reposalmesta), mutta parissa viikossa on aalto oleva vapaa jäisestä tyrmästään.