Syys on suppiksen

Mieto ja helppokäyttöinen herkku on suppis, ja ihmeellistä kyllä, ei juuri lainkaan matojen suosima.

Elo-syyskuussa ryöpsähteli useampikin vuolasvetinen sadekuuro, joiden jäljiltä norot heräsivät solisemaan kuin kevään parhaassa kiihkossa ja jokunen maanvyörymänkin kaltainen penkanputoaminen ihmetellen todistettiin. Maaperä on monin paikoin Vartiosaarta vieläkin löllön litsahteleva ja kaivot ovat piripinnassa, mikä oivallisena asiana alleviivattakoon. Luonnollinen seuraus kosteudesta (ja lämmöstä) on ollut sienisuvun vilkas herääminen. Ero edellissyksyyn on ilmeinen; silloin iski lupaavan alun jälkeen kuivuus ja sienihamsterit joutuivat huolestuneina uudelleenarvioimaan talvisen herkuttelunsa mittasuhteet.

Nyt sieniä on piisannut jokaiselle kiinnostuneelle. Vartiosaaren tunnussieneksi voi nimetä suppilovahveron. Se viihtyy sammaleisessa kuusi- ja sekametsässä, jollaiset ovat tyypillisiä saarelle. Karulta mäntykankaalta sitä tuskin tapaa. Suppilovahvero on piilottelun mestari, joka pyrkii katoamaan jokaisen mahdollisen maatuvan oksan ja sammalpehkon suojaan. Kokematon ei meinaa aluksi sientä hoksata. Mutta kun spottaa yhden ja kumartuu sitä poimimaan, kannattaa katsella samalla ympärilleen - usein laskeutuminen lähemmäksi sienen maailmaa "avaa silmät". Sitä on lisää tuossa - ja tuolla - ja tuossakin... Lopulta kerääjä on helposti himon kierteessä ja sienet vilistävät hänen silmissään jopa levolle laskeutuessa. Hän kokee elävänsä luontaistaloudessa ja saa siitä tietynlaista syvältä koskettavaa tyydytystä, omavaraisuuden häivähdystä - vaikka yhä kaupan kermaa kaihoaisikin kastikkeeseensa.


Kenttäkerroksen annettua marjansa antaa pohjakerros sienensä.


Sienihulluuden ollessa käynnissä pitää kaikki mahdolliset pöytätilat valjastaa kuivatukseen.


Satokauteen sisältyy toki muutakin. Suppilovahverot kuivuvat pelleillä, omenasiivut langalla ja pihlajanmarjat hyttyshatussa.


Sieniretkeilyssä on se hyvä puoli, että tulee lähdettyä muuallekin kuin yleisimmille poluille. Mitä syrjäisempi ja harvemmin käyty kolkka maastossa, sitä paremmat mahkut palata korit täynnä ja naamat hangonkekseinä kämpille...

Suppiksen kausi alkaa syyskuun alusta ja kestää kautta lokakuun helposti jopa marraskuun puolelle. Leutoina joulukuinakin sitä on vielä poimittu.

Vartiosaaren kehittämissuunnitelma kolmen vuoden takaa

Kaavoitusprosessi tulee lähivuosina synnyttämään Vartiosaarelle erilaisia pikkutarkkoja maankäyttösuunnitelmia. Vastaavia on tehty aiemminkin eri vuosikymmenien kaavoituskierroksilla - ja silti vuosikausia vievä työ pyöräytetään aina uudestaan käyntiin periaatteessa nollapisteestä.

Paljolta päällekkäistyöltä vältyttäisiin tutustumalla niinkin tuoreeseen kuin keväällä 2008 valmistuneeseen Vartiosaaren maankäyttösuunnitelmaan. Kyseessä on Hanna Tolosen miljöösuunnittelun opinnäytetyö, jonka hän teki Lahden ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian koulutusohjelmassa yhteistyössä Helsingin kaupungin rakennusviraston kanssa.

Viher- vai asuinalue? Vartiosaaren kehittämissuunnitelma esittelee saarelle laaditun ns. SWOT-analyysin, johon on kerätty saaren vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. Tämän pohjalta pohditaan Vartiosaarelle sopivinta maankäyttömuotoa ja esitellään kehittämissuunnitelma alueelle. Työ on monipuolinen, oivaltava ja perusteellinen sekä yltää yksityiskohtaiselle ja käytännölliselle tasolle ehdotuksissaan.

Karttaliitteinensä 62-sivuisen tutkielman löytää pfd-muodossa tästä linkistä:

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/12104/2008-07-24-16.pdf?sequence=1

Kehittämissuunnitelma palvelee myös perustietopankkina koskien saaren luonnonoloja, rakennettua ympäristöä ja ihmistoimintoja.

Yöviulun runopolku avattu

Yöviulun runopolku vie tähän lehtoon.

Vartiosaari on saanut uuden kausiluontopolun. Tämä on nimetty Yöviulun runopoluksi. Nimi tulee orkideoihin kuuluvan valkolehdokin kansanomaisesta nimityksestä. Kyseinen kesäöisin tuoksuva kasvi kasvaa Vartiosaaren läntisessä lehdossa, jonne polku sukeltaa. Polun varrelle on ripustettu runoja siivittämään kulkua - ei sillä, etteikö luonto olisi runollinen jo itsessään, vaan ehkä juuri avaamaan oivallusta tähän.

Yöviulun polku on merkitty ja varustettu runoin noin Vartiosaari-päivään asti eli elokuun jälkipuoliskolle. Sinne on opasteviitta saaren päätieltä Sunnanvikin kartanon kohdalta sekä luostarilta kohti Reposalmea vievän polun varressa. Mittaa polulla on muutama sata metriä.

Lentäjiä yössä - lepakoita ja perhosia tiiraamassa

Järkälemäinen silmäkiitäjä tavattuna päivälevolta tiibetiläiseltä rukouslipulta. Se lupaili saaren öisen lentomaailman olevan mielenkiintoinen - eikä ihan katteetta.

Saaren kesäyössä on monta lentäjää. Rehevissä pensaikoissa iskevät verenhimoiset hyttyset. Vaikka vaatekerros olisi peittävä, löytävät inisijät vihlaisevine piikityksineen aina jotenkin näpeille ja nilkkoihin. Onneksi ilmassa on sellaisiakin viipottajia, joita retkeilijän ahdistelu ei kiinnosta. Monen sortin sääsket, kärpäset, kuoriaiset, pistiäiset ja korennot ovat aktiivisia myös pimeällä, kunhan lämpöä ilmassa riittää.

Näkyvin yöhyönteisten ryhmä on perhoset. Heti hämärän laskeuduttua alkavat mittarit lepatella hieman huteran ja päämäärättömän näköistä lentoaan. Ruumiinrakenteeltaan ja siipiensä mallilta ne muistuttavat päiväperhosia, mutta ovat yleensä hitaampia ja hennompia eikä niiden tuntosarvissa ole "pampulaa" päässä, kuten päiväperhosilla. Suurin osa mittareista ei käy kukilla meden imemiseen soveltumattoman imukärsän vuoksi. Pian mittareiden seuraan liittyy yökkösiä, jotka lentävät nopeasti ja tehokkaasti "pörräämällä". Ne syövät aikuisina eli käyvät kukilla, mikä lisää niiden elinikää (eräät lajeista jopa talvehtivat aikuisina). Kohottaakseen ruumiinlämpöään niiden täytyy värisyttää siipiään ennen liikkeellelähtöä. Sama pätee perhosten eliittilentueeseen eli kiitäjiin, joita tavataan Suomesta vakituisesti vain 11 lajia (maailman noin 1200 lajista). Kiitäjät ovat kookkaita, paksuruumiisia ja supernopeita. Ne muistuttavat kolibreja siinä, että imevät kukista mettä laskeutumatta niille (paitsi eräät lajit, joilla on surkastunut imukärsä). Niiden siivet iskevät niin nopeasti, että ne pitävät vaimeasti hurisevaa ääntä. Yöllä lentävät myös useat pörröiset kehrääjät ja valtava joukko mikroja eli kansanomaisesti koiperhosia.

Katsoimme Vartiosaaren kesäyössä yöperhosia, joita houkuteltiin kirkkaalla sekavalolampulla. Laiturilla seurasimme myös lepakon, ilmeisesti vesisiipan, hypnoottista saalistusrinkiä veden yllä. Ohessa pari tunnelmakuvaa.


Vesisiippa pyyhältää tyynen pinnan yllä. Kuvassa näkyvät vaakasuorat kiiltävät viivat ovat kameran eteen osuneita hämäkin lankoja.


Lepakko syö hyönteisiä jopa 25 prosenttia omasta painostaan yhdessä yössä. Se joutuu jo nyt huolimaan ensi talven horrostamisvaiheen rasvakerroksesta.


Ilmassa näkyy täplinä nahkasiiven tavoittelemia itikoita. Alla sattuu menemään fisu.


Perhoset ja muut yöhyönteiset eivät voi vastustaa kirkasta valoa. Lentäessään ne tunnistavat maaston aukot hienoisten valomäärien vaihteluiden mukaan ja tällainen 160 wattinen hohkaus merkitsee niille käsittämättömän avointa kulkuväylää.


Lakanalle saapuu uusi tulokas.


Se on mittari, jonka tarkemman lajin määritämme myöhemmin.


"Sisar hento valkoinen" tulee mieleen tästä mittarista.


Äkkiä lakanan keskelle pamahtaa iso ja rajusti pöristelevä perhonen.


Se lennähtää lahkeelle ja rauhoittuu hetkeksi. Laji on horsmakiitäjä.


Lisää mittareiden estetiikkaa. On harhaluulo, että kaikki yöperhoset olisivat yhtä ja samaa harmaata väriä.


Tämäkin laji odottaa määritystään, mutta sen kauneudesta voi nauttia jo nyt.


Horsmakiitäjä jää heinikkoon lepäilemään, kun sammutamme lampun ja päätämme yöretken.

Vartiosaaren perhoset, kuten muutkin hyönteisryhmät ovat kartoittamatta. Kaikista eliöryhmistä oikeastaan vain saaren kasvit ja lepakot on selvitetty. Käävät on tarkoitus kartoittaa ensi syksynä. Saaressa esiintyvien biotooppien runsaus tekee siitä soveliaan kodin useammalle olennolle kuin ehkä saatamme uskoakaan.

Allekirjoita Vartiosaari-vetoomus!

Nyt jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa helpolla tavalla Vartiosaaren säilymiseen luonto- ja kulttuurimiljöökeitaana. Kaavoituksessa uhanalaisen saaren puolesta on perustettu vetoomus, jonka voi allekirjoittaa tässä osoitteessa: http://www.adressit.com/pelasta_vartiosaari

Allekirjoittaminen vie aikaa vain hujauksen ja vetoomuslinkin levittäminen on enemmän kuin suotavaa. Alla adressin teksti, joka tietysti löytyy myös allekirjoituslomakkeen yhteydestä, kuten lisäksi englanninkielinen teksti.

----------------------------------------------------------------------------
Kaavoituksen uhkaama Vartiosaari säilytettävä luontokeitaana

Itä-Helsingin sisäsaaristossa sijaitseva Vartiosaari on luonnoltaan ja kulttuurimiljööltään ainutlaatuinen, monipuolinen ja erinomaisesti säilynyt. Saari tarjoaa mahdollisuuden saaristoluonnosta ja hiljaisuudesta nauttimiseen keskellä pääkaupunkia, mikä on maailmanlaajuisestikin poikkeuksellista.

Saaren tulevaisuutta ei silti ole turvattu, vaan sen kohtalosta päätetään parhaillaan valmisteltavassa Uudenmaan maakuntakaavassa ja sen ohjausta seuraavassa Helsingin yleiskaavassa. Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta on ilmaissut halunsa selvittää mahdollisuutta, jossa saari kytkettäisiin sillalla mantereeseen ja rakennettaisiin uudeksi asuinalueeksi.

Museovirasto on luokitellut Vartiosaaren vanhoine huviloineen valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon (muun muassa Esplanadin ja Suomenlinnan rinnalle). Myös saaren luonto on hyvin monimuotoista vaihdellen rehevimmistä karuimpiin biotyyppeihin. Saaressa on Suomen ainoa tunnettu rantaruttojuuriesiintymä ja harvinaislaatuinen kotkansiipilehto. Vuonna 2003 tehdyssä kartoituksessa Vartiosaari on luokiteltu ykkösluokan lepakkoalueeksi, mikä tuo sen kansainvälisten suojelusopimusten piiriin.

Me allekirjoittaneet vaadimme, että

* Suojellut kasvit, eläimet ja rakennukset otetaan huomioon kaavaa valmistellessa.
* Vartiosaari kaavoitetaan luonnonarvoja ja olemassa olevaa rakennusperintöä kunnioittaen kaikkien ulottuvilla olevaksi virkistysalueeksi.
* Saaren seudullista ja kansainvälistä virkistysarvoa on edistettävä kehittämällä vesibussiliikennettä nykyistä toimivammaksi ja lisäämällä saaren yleistä tunnettavuutta.
---------------------------------------------------------------------------

Saaren mestoja: "Kaisakallio"

Vartiosaaren komein kallioranta länteen on mäki, josta on joskus käytetty nimeä Kaisakallio. Nimi viittaa Kaisa-nimiseen onnettomaan, joka kuulemma aikoinaan syöksyi kalliolta tuhoonsa. Mäen alla aaltoilee Reposalmi, jonka toisella puolen on Yliskylä kerrostaloineen. Vesiltä nähtynä Kaisakallio on kuin linnavuori, sillä sen reunat ovat äkkijyrkät ja laella näyttää vieläpä olevan kivivarustus. Se on huviloiden kultakaudelta periytyvä kehärakennelma, kivinen sohvakalusto, jonka keskellä on massiivinen graniittipöytä.


Kivikalusto kesäillassa.


Kuva ei kerro oikein mittasuhteista, mutta mereen on ihan kelpo pudotus.


Kallio kauempaa.


Ruohosipuli kukkii - sen paras syömisaika on siis takana.


Englanniksi kalliokielon nimi on Solomon's seal eli Salomonin sinetti. Miksiköhän kasvin nimi viittaa tarunhohtoiseen kuninkaaseen?


Erikoinen ja sympaattinen jäänne on pieni vesitorni kallion takamaastossa.


Kaisakallio vesiltä nähtynä. Kivipöytää suojaava kivikehä näkyy mäen harjalla. (kuva lisätty syksyllä)

Kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslistasta poimittua

Vartiosaaren kaavoitustilanteesta kiinnostuneiden on syytä tietää, että 9. kesäkuuta 2011 olevassa kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa otetaan esityslistan mukaan voimakkain sanakääntein kantaa Vartiosaaren kaavoitukselliseen asemaan. Lausunto koskee Uudenmaan 2.vaihemaakuntakaavan luonnosta, jossa Vartiosaari on jätetty ilmeisten luonto- ja kulttuuriarvojensa vuoksi "taajamatoimintojen" eli suomeksi lisärakentamisen ulkopuoliseksi alueeksi. Tämä ei ole miellyttänyt kaupunkisuunnittelulautakuntaa, "joka päättänee antaa kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon" (ote rajattu Vartiosaarta koskevaan osioon, lihavoinnit omiamme):

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on aloittanut Vartiosaaren osayleiskaavan laatimisen. Tavoitteena on selvittää alueen käyttöä
sekä asumiseen että virkistykseen. Alue sijaitsee Itä-Helsingin
asuinalueiden keskellä ja sen rakentaminen hyödyntää olemassam olevaa yhdyskuntarakennetta ja eheyttää taajamia.

Vartiosaari on luonnoksessa merkitty valkoiseksi alueeksi. Valkoisen
alueen suunnittelumääräyksen mukaan "Helsingin seudulla tulee
alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa edistää alueelle
suuntautuvan rakentamisen ohjaamista taajamatoimintojen alueille ja
kyläkeskuksiin." Määräys on ristiriidassa saaren kehittämispyrkimysten kanssa. Vartiosaari tulee merkitä maakuntakaavaan taajamatoimintojen alueeksi riippumatta siitä, mihin maankäyttövaihtoehtoon osayleiskaavassa päädytään

Liikenneyhteyksien järjestäminen Vartiosaareen edellyttää myös Laajasalon puoleisen taajama-alueen laajentamista. Laajasalon itäranta tuleekin kokonaisuudessaan merkitä taajamatoimintojen alueeksi, jolla on viheryhteystarve-merkintä.

Seudullisesta näkökulmasta kaikkien edellä mainittujen osalta
kyseessä on ensisijaisesti tiivistyvän taajamarakenteen alue
virkistysyhteyksineen eikä virkistysalue.

Kova paniikki näyttäisi iskeneen joissain tahoissa sen suhteen, että saari menetettäisiin rakennusmaana. Maakuntakaava kun on laillisesti sitova ohjaaja sen alapuolella olevaan kuntatason yleiskaavaan nähden. Lausunnon laatijoilta on tainnut unohtua muun muassa se, että Vartiosaari on jo liitetty valtakunnallisesti merkittävien kultturiympäristöjen joukkoon (Valtioneuvoston päätös 22.12.2009). Tämä niin sanottu RKY-inventointi toimii alueiden käytön suunnittelun lähtökohtana kaavoitusprosesissa ja sen tavoitteena on rakennusten ja ympäristöjen säilymisen turvaaminen. Maakuntakaavaluonnos on laadittu loogisesti ja lainmukaisesti tämän pohjalta.