Terkut helposti kaavoittajalle

Puut eivät puhu, puhu sinä.

Kaavoittaja on avannut Vartiosaari-projektinsa sivuille kaksi ideointikanavaa koskien Vartiosaaren tulevaa käyttöä. Omat osionsa on avattu "Vartiosaari virkistysareenana" ja "Vartiosaareen asumista" vaihtoehdoille. Ne löytyvät alla olevista linkeistä.

http://ksv.hel.fi/fi/projektisivu/vartiosaari/ideoi-vartiosaari-virkistyssaarena

http://ksv.hel.fi/fi/projektisivu/vartiosaari/ideoi-vartiosaareen-asumista

Kirjoittaa voi nimellä tai anonyymisti. Muiden lähettämät ideat on nähtävissä ja niitä voi kommentoida.

Palautteen, ideoiden ja kommenttien jättäminen ei tule tätä helpommaksi. Lähettäkää omanne ja pankaa linkkiä kiinnostuneille!

Joutsenet lähtivät, jäät tulivat

Joutsenet jättävät Vartiosaaren vesialueen 7.1.

Vartiosaaren elämän aikakirjoihin voi merkitä, että tänään 14. tammikuuta loptettiin saaren pohjoispuolisessa Jatasalmessa kelirikkorännissä veneily ja siirryttiin jäillä kävelyyn. Tällä kertaa kelirikko kesti runsaan viikon. Viime kädessä ratkaiseva oli pohjoisensuuntaiseksi kääntynyt tuuli, joka lakaisi jäältä lunta ja mahdollisesti sen kovettumisen. Ensimmäisenä tulevaan jäähän reagoivat joutsenet, jotka viisaasti nostivat kytkintä heti aallon muututtua hyhmäksi loppiaisena. Itämeressä on ollut tänä talvena jäätä vähemmän kuin 80 vuoteen, joten joutsenten on helppo löytää uusi paikka uiskenteluun.


Meri on muuttunut tahmeaksi hyhmäksi, jonka aaltoilu on lakannut. Meriveden pinta on samalla korkealla ja yltää laiturin kannelle.


Tässä jäätyvää mössöä on hämmennetty ajamalla siitä pari kertaa veneellä edestakaisin. Se on Don Quijoten hommaa, kun tuulikaan ei ole riittävää ollakseen avuksi salmen avaajana.


Vartiosaaren lähivesien joutsenet suuntaavat länteen.


Hetkellinen auringon välkähdys sytyttää Tammisalon rannan loistoon.


Tässä on käytössä kelirikkokelpoinen metallivene. Ohjaus on jumissa ja venettä täytyy ohjata kallistuksin kuin moottoripyörää. Lystiä saa silti olla.


Tässä on vakiintunut kelirikkokanava eli ränni.


14. tammikuuta ränni on jämähtänyt.


Ennen veneen nostamista tutkitaan jään kantavuus edellä lykittävän pelastautumisjollan kanssa. Ja kantoihan se.

Kaavoittaja kysyy, millaisen Vartiosaaren haluamme tulevaisuudessa

Kaikkien Vartiosaaresta kiinnostuneiden on hyvä tietää, että saaren kaavoitus jatkaa aktivoitumistaan ja nyt on oikea aika vaikuttaa saaren tulevaisuuteen kertomalla sitä koskevista toiveistaan kaavoittajalle. Aloite on tullut kaupunkisuunnitteluvirastosta. Tähän liittyen on Kampin vanhassa linja-autoaseman rakennuksessa keskustelutilaisuus 25. tammikuuta, minkä lisäksi mielipiteitä otetaan vastaan 10. helmikuuta saakka. Toivottavasti mahdollisimman moni kantaa kortensa kekoon ja antaa äänensä kuuluviin.

Lisää tietoa alla kaupunkisuunnitteluviraston sanoin:

Vartiosaaren kaavoitustyön osallistumis- ja arviointisuunnitelma eli OAS on nähtävillä 16.1. - 10.2. Keskustelutilaisuus on 25.1. klo 17-19 näyttely- ja infokeskus Laiturilla. Mitään suunnitelmia tai luonnoksia ei tässä vaiheessa vielä esitellä, vaan nyt kerrotaan suunnittelun lähtökohdista ja siitä, mitä alueelle on tarkoitus suunnitella. Samoin kerrotaan suunnitteluaikataulusta ja siitä, mistä saa tietoa ja miten voi vaikuttaa.

Mielipiteet tulee esittää viimeistään 10.2.2012. Nähtävilläolopaikat ja muut tarkemmat osoitteet löytyvät Oas-aineistosta. OAS-aineisto on nähtävänä myös suunnitelmat kartalla - palvelussa viimeistään 13.1.lähtien:
http://ptp.hel.fi/hanke/Applications/hanke/showdata.asp?makeprint=yes&AlueID=HEL%202011-007765

Lisäksi vielä kannattaa jokaisen tietoa haluavan ilmoittautua uutiskirjeen tilaajaksi Vartiosaari-projektin nettisivuilla osoitteessa:
http://ksv.hel.fi/vartiosaari

Jatkossa uutiskirjeellä tiedotetaan aina, kun jotain tapahtuu ja se on luotettavin tapa saada ajankohtainen tieto omaan sähköpostiin.

****

Jälkihuomio

Vaikka "mitään suunnitelmia tai luonnoksia ei tässä vaiheessa vielä esitellä", sisältää OAS-aineisto jo tällaisia kaavoittajan visioita:

Asumiskäyttöä tarkastellaan erilaisilla tehokkuuksilla sekä erilaisilla liikenneyhteyksillä, painottuen joukko- ja kevytliikennevaihtoehtoihin. Tavoitteena on korkeatasoinen ja viihtyisä asuinalue, jolla on vahva omaleimainen identiteetti.

Liikennesuunnittelun tavoitteena on parantaa alueen saavutettavuutta ja liittää se silloilla ympäröivään kaupunkirakenteeseen. Joukkoliikenneyhteyksissä tutkitaan mm. raitiotielinjan jatkamista Laajasalosta Vartiosaareen. Vartiosaaren kautta tutkitaan myös uutta pyöräily- ja jalankulkureittiä Vuosaaresta Laajasalon ja Kruunuvuorenrannan kautta keskustaan.

Huurteinen vastasyntynyt 2012

Merivesi on niin hyistä, että Jatasalmi vetää kannen pienimmänkin tilaisuuden tullen. Vuorokausi pikkupakkasta riitti rannasta rantaan ulottuvaan jääpeitteeseen.

Vuodenvaihde Vartiosaaressa esitteli jotain tähän astisessa talvessa harvinaista: muutaman miinusasteen, maan huurtumisen ja mutakoiden kovettumisen. Raikas, seesteinen ja kirkas ilma tuntui heijastelevan asianmukaisesti uuden vuoden alkua, puhdasta pöytää, tuoreita näköaloja. Vuosi tulee olemaan saarelle yksi sen historian tärkeimmistä, kaavoitustyön ottaessa yhä konkreettisempia askelia. Samalla jokainen vuosi merkitsee Vartiosaaren arvon ja merkityksen nousua Helsingin virkistysalueiden huvetessa ja yleisen hyvinvointia tarjoavan elintilan kaventuessa.

Katsoimme uudenvuodenpäivässä pieniä asioita tietoisena, että usein - ja entistä useammin - vähän on paljon, kuningas valepuvussa.


Huurre auttaa näkemään maastossa yksityiskohtia. Tässä menee ketun tai supikoiran ahkeraan käyttämä polku.


Pienen kalliopaljastuman ylitse virrannut vesi oli jähmettynyt.


Rapsahtelevat haavan ja vaahteran lehdet, piskuinen silta.


Villa Kaislikolla on juhlava pylväsfasadi, mutta myös hillitty kyökin puoli.


Laituripolulle on hyytynyt nousuveden riepottelemaa roinaa.


Kanteen täytyi ryskiä ränni. Vastarannalla satunnainen tammisalolainen otti veneen vastaan ja sanoi: "Vielä toimivat siis Suomen jäänmurtajat."

Tapani riehui saaressa

Massiiviset puuvanhukset napsahtelivat poikki kuin cocktail-tikut.

Eteläinen Suomi sai Tapaninpäivänä tuta talvimyrskyn, joka kantaa nyt Tapanin nimeä. Sen raivotessa muun muassa Helsingissä ihmisiä kehotettiin pysymään sisätiloissa. Pyyhkäisy, josta ei juuri osattu varoittaa etukäteen, vei 300 000:n talouden sähköt. Tämä koettiin myös Vartiosaaressa. Moniin mantereen asukkaisiin verrattuna saarelaiset olivat kuitenkin onnekkaita, sillä käytännössä jokaisessa huushollissa on mahdollisuus lämmittää ja kokatakin puulla. Turvallinen ja toimiva yhteiskunta on kupla. Suloinen sellainen tokikin, mutta jotain, minkä puhkeamiseen ei lopulta paljoa tarvita. Siksi avuttomuuteen ja teknologiaorjuuteen ei tulisi vajota.

Myrskyä seuraavana päivänä lämpötila Helsingin Kaisaniemessä nousi 9,9 asteeseen. Se on korkein lämpötila, mitä kyseinen havaintoasema on koskaan mitannut joulukuussa sitten perustamisensa 1844. Maaperää ovat puolestaan liottaneet ennätyssateet, jotka tekivät vähitellen puidenkin otteen kamarasta huteraksi. Ilmaston oudontumista?


Juurakkorykelmää saaren pohjoisosassa, josta kaatui iäkäs kuusimetsä.


Myrskyn siivellä meriveden pinta kohosi noin metrillä normaalista, mikä sai rantaraitit lainehtimaan ja laitureiden kannet aaltojen alle.


Puiden kaatuilu tulee jatkumaan, sillä moni puu jäi konkeloon.


Myrskyn runtelema sähkölinja täytyy rakentaa uudelleen, sillä tolppiakin kaatui.


Tilapäinen sähkö vedettiin kuitenkin jo seuraavana päivänä Tapanin hillumisen jälkeen.


Lipputankokin sanoi raks!


Vanha honka oli nähnyt monta myrskyä, mutta kohtasi nyt kellistäjänsä.


Vaikka tuuli tyyntyi kestää Suomenlahdelle pakkautuneen veden tasoittuminen Itämeren altaaseen.

Sarastuksella

Kaamosajassakin on omat puolensa ja yksi sen eduista on siinä, että sarastuksen ja auringonnousun ihmeellisiä tunnelmia voi päästä kokemaan ilman äärimmäisen aikaisia herätyksiä. Paras sarastusretki alkaa hyvissä ajoin, ainakin tuntia ennen auringonnousua. Tällöin koetaan siirtymä liki täydestä yöstä aivan valoisaan.

Sarastuksen lähestyminen on vanhastaan koettu helpotuksena, sillä silloin ihminen on ylittänyt aamuyöhön sijoittuvan sudenhetken. Ingmar Bergman kertoi samannimisen elokuvansa esittelyssä, että sudenhetkellä ihminen on heikoimmillaan, demonit ja painajaiset vilkkaimmillaan ja useimmat kuolevat juuri silloin. Moni tietää, että ihmisen mieli voi olla kolkko ja synkkä, jos hän havahtuu piehtaroimaan sudenhetkellä, tyypillisesti kolmen-neljän aikoihin. Päivän koittaessa sudenhetken mietteet tuntuvat epätodellisilta ja naurettavilta. "The darkest hour is just before dawn", sanoo englantilainenkin.

Antaa valon siis tulla ja lähdetään seuraamaan aamun työtä päiväksi Vartiosaareen.


Kun auringonnousuun on vielä tunti, on metsän ainoa valo uutta päivää aavistelevassa taivaassa.


Sarastuksen edetessä tummat hahmot muuttuvat pehmeän sinertäviksi. Ne tuntuvat yhä kätkevän arvoituksia. Mitähän näidenkin isojen siirtolohkareiden takana on? Se selviää alla.


Onkalossa voisi maata sateensuojassa kaksi pitkää ihmistä. Ei ole vaikea kuvitella, että rannikon muinainen ihminen on eräretkillään löytänyt yösijan sieltä, missä sähiköi nyt yksinäinen sädetikku.


Merellä itä hohkaa.


Kaukainen ulkomerihorisontti on merisavussa. Se ei tule kestämään aurinkoa, mutta elää vielä hetken.


Sarastuksen avaruus on hiljentävintä, mitä fyysinen maailma tarjoaa.


Valo piirtää muodot esiin.

Vartiosaaren kääpiä selvittämässä

Löydökset paitsi kirjattiin paperille, myös naputeltiin muistiin GPS-laitteelle.

Vartiosaaren metsissä on monta asukasta, joista emme tiedä mitään. Yksi tähän asti kokonaan selvittämätön ryhmä on ollut käävät. Nyt asiaan saatiin muutosta: kokenut kääpäkartoittaja, Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Keijo Savola teki päivän mittaisen kartoitusretken saaren itäosan metsäylängölle. Selvitys tehtiin Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle. Tulokset osoittavat Vartiosaaren kääpälajiston olevan keskimääräistä suomalaismetsää runsaampaa ja monipuolisempaa.

Lajisto sisältää paitsi joukon mukavia "pikkuerikoisuuksia", myös harvinaisuuksia. Näihin lukeutuu jo nimensä puolesta aito aarniometsälaji salokääpä (Dichomitus squalens). Sen oletettiin jo kadonneen Uudeltamaalta, kunnes siitä löydettiin muutamasta paikkaa, muun muassa Karkalin luonnonpuistosta Lohjalta ja Kirkkonummen Meikonsalosta. Salokäävän lisäksi saaresta löytyi erittäin harvinainen orakas (Steccherinum tenuispinum), jolla ei ole vielä suomenkielistä nimeä. Kyseisestä lajista on nyttemmin tiettävästi kuusi löytöä Suomesta. Saaren koillisosan kuusikosta löytyi puolestaan silmälläpidettävä huopakääpä. Kyseessä on Savolan tietojen mukaan ainoa Helsingin havainto lajista 2000-luvulla.


Kaikki käävät eivät suinkaan ole niitä tuhteja limppuja puiden rungoilla, vaan monet lajit ovat härmän tai hötön oloista rihmastoa.

Kaikesta huolimatta Vartiosaaressakin joutuu havaitsemaan pitkien, parin sadan vuoden mittaisten lajijatkumoiden vähyyden, jollainen on todellisen ikimetsän kääpäaarteiston edellytys. Tämä ei yllätä, sillä vanhoja luonnonmetsiä on Etelä-Suomen metsäalasta korkeintaan yksi prosentti. Pitkään asuttuna saarena Vartiosaaren metsät ovat olleet poimintahakkuutyyppisessä talouskäytössä, jos kohta 100-200 -vuotiaita ylispuita tapaa maastosta melko runsaasti.

Etelässä metsä kuitenkin palautuu kohti luonnontilaa kiitettävän nopeasti. Vartiosaaressa näkee jo nyt metsäluonnon ekologisen tason selvää kohentumista, kun edellisistä metsähoitokierroksesta - mikä oli itsessään ihan maltillinen ja taiten tehty - on kymmenisen vuotta. Lahopuun määrä on lisääntynyt niin maapuina kuin keloina, mikä on kääville elinehto.

Kääpiä ei luulisi tehokkaiksi levittäytyjiksi, mutta tosiasiassa niiden itiöt voivat leijailla ilmavirroissa kilometrejä. Jos Vartiosaaren metsien annetaan kehittyä luonnonsuojelulliset näkökulmat huomioiden, liittyy alue jouhevasti samaan ekologiseen kokonaisuuteen muun muassa Rastilan vanhojen metsien kanssa. Laajemmin Vartiosaaren voi nähdä osana viherkehää, joka kiertää pääkaupunkiseutua meren puolelta karkeasti ottaen linjalla Porkkala - Espoon saaristo - Melkki - Pihlajasaaret - Vallisaari/Kuninkaansaari - Santahamina - Villinki.


Taulakääpä on yleinen, mutta tässä erikoisena väriversiona.


Tukkisakset ovat kääpäselvityksessä suureksi avuksi.


Paljaat kädet ovat kuitenkin kääpäkartoittajan tärkein työkalu. Ankaraa touhua syyskylmillä ja märässä.


Monivuotiselta lajilta ei kovinkaan järkevää asettautua pieneen oksaan. Mutta monimuotoisen ja yksilörikkaan metsän luontoon kuuluu, että vaikka yksi ei selviä, toinen hoitaa hommat himaan - ja kokonaisuus voi hyvin.


Okrakääpää käytetään väriaineena ja siitä kuulemma maksetaan kuivattuna 150 euroa kilo. Emme kuitenkaan ryhtyneet keruuseen.

Kääpiä esiintyy Suomessa runsaat kaksisataa lajia. Osa niistä on yksi- ja osa monivuotisia. Käävät ovat tärkeitä metsän työläisiä, jotka ovat osaltaan muuttamassa lahopuuta sellaisiksi yhdisteiksi, että muut kasvit ja puut sekä hyönteiset voivat käyttää sitä ravintonaan. Ilman kääpien kaltaisia lahottajia metsät olisivat täysin puuttomia ja kasvittomia - toisin sanoen pöllyävää autiomaata tai lohdutonta liejua.