tiistai 1. toukokuuta 2012

Kaaren päättyessä kiitämme



Alku, keskikohta ja päätös. Kaikella on elinkaarensa. Maailmankaikkeuksilla, matkoilla, kastemadolla, kulttuureilla, juhlilla, valtakunnilla, vuorokaudella, vadelmapensaalla, laululla - ja myös blogeilla.

Tämän blogin avaussanat lausuttiin vappupäivänä 2010 ja nyt aurinkoisena vappupäivänä 2012, kevään läpimurron taas uskollisesti tapahduttua, sille pannaan tyytyväisin mielin piste. Asiaan ei liity dramatiikkaa tai motivaation puutetta, kaksi vuotta tuntuu vain luontevalta kaarelta tälle mieluisalle rupeamalle. Kun klapiliiteri on tullut täyteen, laskee torppari kirveensä ja istahtaa muikistellen aurinkoon peiponlaulua kuuntelemaan. Ja jo hetken kuluttua hän on seuraavassa askareessa.

Blogin tarkoituksena on ollut - ja on edelleen, sillä säilyyhän se bittiavaruudessa - inspiroida lukijaa löytämään Helsingin erityinen helmi, Vartiosaari. Ja löytämään muutenkin luonto ympärillään ja sisällään, elämän kannattelijana ja loputtomana lumon lähteenä. Tätä kirjoitettaessa Villin vihreän noin kuuttakymmentä eri tekstiä on klikattu yhteensä yli kymmenentuhatta kertaa, mikä saa meidät kiittämään nöyrimmin lukijoita.

Ja vannomatta paras: jos blogiin katsotaan vielä myöhemmin tarkoituksenmukaiseksi jonkin tekstin ilmaantua, niin näin sitten omalla painollaan tapahtukoon. Päättymisen ei ole tarkoitus olla millään tapaa pakotettua, kuten ei ollut aloituskaan.

Paras tapa tutustua Vartiosaareen on suunnata paikalle. Jäät lähtivät pari viikkoa sitten ja vesibussi on jo aloittanut liikenteensä. Se jatkaa lokakuun alkuun. Aikatalun löytää täältä:

http://www.suomensaaristokuljetus.fi/?cat=13

Toivon mukaan näkemisiin siis metsäpolulla.