maanantai 25. huhtikuuta 2011

Saari on ykkösluokan lepakkoalue


Ensimmäisen suomalaisen väitöskirjan lepakoista sitten vuoden 1965 laatinut Terhi Wermundson oli toinen Vartiosaaren lepakkokartoituksen tekijöistä.

Parin viikon päästä niitä taas näkee yötaivasta ja lahdelmien pintaa vasten, yön nahkasiipiä, lepakoita. Niitä voi odottaa havaitsevansa saaressa ainakin viittä lajia, jos kohta maallikkolle keskiyön läpsyttelijät ovat helposti yhtä ja samaa sorttia. Helsingin ja Suomen yleisin lepakkolaji on pohjanlepakko. Ne ilmaantuvat samoihin paikkoihin - metsänaukkoihin ja puutarhoihin - aina samaan aikaan, melkein kellomaisella tarkkuudella, ja kiertävät katsojaa hypnotisoivaa saalistusrinkiään 5-10 metrin korkeudella.

Vartiosaari on Ympäristökeskuksen julkaisun 3/2004 Helsingin lepakkolajisto ja tärkeät lepakkoalueet vuonna 2003 mukaan Helsingin tärkeimpiä lepakkoalueita (http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/59bbfb804a174a5eaca5ec3d8d1d4668/julkaisu03_04.pdf?MOD=AJPERES).

Vartiosaaren luokitus on I eli "arvokas lepakkoalue". Tämä on asia, joka ilahduttaa luontoharrastajaa, mutta jonka täytyy kiinnostaa lain mukaan myös kaavoittajaa - parhaillaan jo saarta silmäilevää. Kaikkia Suomen lepakkolajeja suojaa EU:n luontodirektiivi (liite IV) ja muut kansainväliset sopimukset (Bonnin konventio 1979, 1985 sekä Eurobats 1991) sekä luonnonsuojelulaki (§ 49). Lepakoiden lisääntymis-, levähdys- ja säännöllisten ruokailupaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty.

Seuraava kappale on suoraa lainausta selvityksestä ja kiteyttää Vartiosaaressa tehdyn lepakkokartoituksen tulokset:

ALUE: Vartiosaari
TUNNUS: 23/03
SIJAINTI: Alue käsittää koko Vartiosaaren.
LUOKKA: I
LAJIT: Pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiipat, korvayökkö
KUVAUS: Alue on metsäinen saari, jossa on vanhoja puutaloja, pihapiirejä ja
niittyjä. Rannoilla on suojaisia lahtia. Alueella on todennäköisesti useita kolonioita. Karuimpia alueita lukuun ottamatta lepakot käyttävät koko saarta.
LISÄTIEDOT: Alueelle pääsee vain vesitse, joten paikka on rauhallinen. Se on myös maaseutumainen. Uhkatekijöitä ovat metsänhoito ja metsänhakkuut. Rantapuusto tulisi säästää. Sisäosien metsissä ei tulisi suorittaa laajoja avohakkuita, vaan metsäsaarekkeiden välillä tulisi olla puustoa, joka toimii lepakoiden lentoreitin kiintopisteinä. Niiden rakennusten, joiden ympärillä on tehty havaintoja lepakoista, korjaamisessa tulisi olla varovainen. Todennäköisesti lepakkokolonioita on useissa rakennuksissa. Alueen pohjanlepakot lentävät helposti muille lähistöllä sijaitseville lepakkopaikoille. Vesisiipat seuraavat rantoja ja pääsevät näin helposti paikasta toiseen. Korvayököt ovat todennäköisesti paikallisia, sillä saaressa on niille runsaasti kuusikoita ja pihapiirejä. Viiksisiipat saattavat mennä Ramsinsalmen yli kohti Vuosaarta. Viiksisiipat karttavat valoa, joten viiksisiippa-alueita ei tulisi tarpeettomasti valaista.


Lepakoiden mahdollisia talvehtimispaikkoja olisi hyvä vaalia. Tämä sortunut maakellari lienee käynyt jo liian kylmäksi. Eniten lepakot suosivat talvehtimispaikkoina luonnonkivipintaisia koloja; saaressa näitä on muun muassa Tonttukirkon louhikkoalueella ja vanhassa kivilouhoksessa. Siinä missä talviolosuhteiden tulee olla jääkaappimaisia, suosivat lepakot kesällä nukkumispaikkavalinnoissaan saunamaisia olosuhteita, joita voi löytää talojen ullakoilta auringossa kuumenevan katon alta.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Kelirikon näkymiä


Reposalmesta, jossa sijaitsee saarelaisten pääylityspaikka, jää lähtevät aikaisemmin kuin saaren pohjoispuolelta. Siellä veneiltiin jo 20.4.

Jäiden mahdin murtuminen ja veneilykauden aloittaminen tapahtui Vartiosaaressa kovan pakkkastalven jäljiltä viikolla 16 eli selvästi huhtikuun puolivälin jälkeen. Kelirikon hetkille osunut pysyvästi lämmin säätyyppi sai aikaan sen, ettei liikkumista rajoittavaa joko-tai-vaihetta täytynyt kauaa kärsiä, vaan jään vahvuus heikkeni nopean suoraviivaisesti ja väylien avaaminen onnistui melkein kuin voita leikaten. Täydellistä saarrosta ei ollut periaatteessa päivääkään, joskin viimeisenä kävelyvuorokautena tarvittiin jo työnnettävää kelirikkojollaa jalan mennessä paikoin läpi.


Jatasalmen rännin avaamista 22.4. Jokakeväinen huvi on keikuttaa joukolla venettä; se auttaa etenemisessä ja väylän aukenemisessa. Vahva venäläisvalmisteinen paatti on tässä hommassa poikaa.


Tällä jäällä vielä käveltiin alle vuorokausi kuvan ottamishetkeä ennen. Se tuntuu pääsiäisen henkeen sopivalta ihmeeltä.


Ramsinsalmen laajentunut sula ja mustaa höttöjäätä saaren eteläpuolella (22.4.) Se tuskin kantaa enää kettuakaan. Ketuista onkin todistettu, että ne osaavat poistua saarista viimeisenä yönä kun jää kantaa. Vartiosaaren kaltainen iso saari pystyy kuitenkin elättämään kettukannan - nekin kirmailevat jo kevättä.

Psykologisella tasolla veden vapautuminen menneen talven jääpeitteestä on vahva ja konkreettinen uudistumisen ja muodonmuutoksen symboli. Se vetää vertoja perhosen kuoriutumiselle kotelostaan ja verson ilmaantumiselle mustasta maasta. Sitä todistava ja siihen osallistuva ihminen ei jää paitsi keväästä itsessään. Erityinen on myös oivallus siitä, että talven eristyksen jälkeen etäisinkin maailman rannoista - oli se sitten trooppinen tai arktinen tai jotain siltä väliltä - on saman veden äärellä.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Kevään läpimurto


Huhtikuussa lumi säilyy pitkään metsässä, mutta kuningas Talven viitta on jo nuhjuinen ja reikäinen. Painunut hanki on täynnä vanhoja havunneulasia ja talvimyrskyjen repimiä oksia, ja se hupenee miltei silmissä.

Kevään toistaiseksi lämpimin päivä nostatti elohopean 7-8 asteeseen ja innosti havaintopartiomme katsastamaan Vartiosaaren kevään etenemistä. Huomiota herättävää oli se, kuinka eri todellisuutta auringon ylenpalttisuutta nauttiva eteläpuoli eli verrattuna syvien varjojen pohjoissivuun. Kun toisaalla maassa oli runsaasti laajoja lumettomia laikkuja, joissa ensimmäiset vihreät versot hapuilivat valoon, oli toisaalla saappaiden varret koetuksella syvän lumivaipan pitäessä yhä vallassaan kuusikkokomeroita ja louhikkorinteitä.

Linnut olivat silti tasapuolisia ja soivat melodisia suosionosoituksiaan saaren jokaiselle kolkalle. Jopa kevään ensimmäiset peipon riemusarjat soivat pakahduttavan kirkkaassa metsässä, väittäen optimistisesti kesää jo pääsiäiseksi. Toisinaan kahahti iso lintu lentoon metsän siimeksestä; joskus pitkä nokka paljasti pakenijan lehtokurpaksi, toisinaan kyseessä oli kyyhkypari tai palokärki, jota voi Vartiosaaren tunnuslinnuksikin kutsua.

Seuraavassa muutamia havaintoja ja tunnelmia kuvallisessa muodossa.


Ruovikon laidan rentukka ei ole aikaillut esiintuloaan, vaikka lumi on väistynyt vain pari päivää aiemmin.


Mesiangervo on liittymässä rentukan seuraan. Kasvun kilpailussa ei vitkastelijoille juuri jaeta lohdutuspalkintoja.


Muurahaiset liukastelevat hieman tottumattomina lumella. Eivät nekään silti enää maan alla viihdy, pilkkopimeässä talvehtimiskellarissaan.


Pesässä käy kuhina, joka tuottaa lämpöä auringon lisäksi.


Näsiä on varhaisia lehtokukkijoita, mutta ei sentään vielä kukassa.


Mitään muuta kuukautta ei luonnehdi niin kova ja paljastava valo kuin huhtikuuta. Salaperäisimmätkin sopet ovat hetken aikaa kirkkaan näkyviä.


Pyökki Sunnanvikin kartanon puistossa ei ole päästänyt kaikista lehdistään; tyypillinen käyttäytymismalli eteläisimmille vieraille, joille talvemme aikaisuus ja ankaruus tulee aina jonkinlaisena yllätyksenä.


Rantaruttojuuren kukinto-osa paisuu jo hyvää vauhtia.


Rantaruttojuuren versoja ja jänönpapana - eräänlainen pääsiäiskuvaelma.


Mahlan kohoamisen voi melkein kuulla kevääseen heräävässä koivikossa.


Ilouutinen tallilta: luonto- ja eläintalliyhdistyksen uudet vuohet Pöpö ja Taavi ovat saapuneet (tässä ensimmäisiä tuntejaan saaressa). Vartiosaaren pitkäaikainen vuohikaksikko Rauha ja Unelma hajosi talvella kun Unelma kuoli. Nyt Rauhan ei tarvitse enää olla yksin.


Lunta on niin paljon, että paikoin on muodostumassa syviä tulva-altaita niin kuin tässä saaren keskuslaaksossa.


Saareen kuljetaan yhä jäitse (kuva Reposalmesta), mutta parissa viikossa on aalto oleva vapaa jäisestä tyrmästään.