Huhtikuussa lumi säilyy pitkään metsässä, mutta kuningas Talven viitta on jo nuhjuinen ja reikäinen. Painunut hanki on täynnä vanhoja havunneulasia ja talvimyrskyjen repimiä oksia, ja se hupenee miltei silmissä.
Kevään toistaiseksi lämpimin päivä nostatti elohopean 7-8 asteeseen ja innosti havaintopartiomme katsastamaan Vartiosaaren kevään etenemistä. Huomiota herättävää oli se, kuinka eri todellisuutta auringon ylenpalttisuutta nauttiva eteläpuoli eli verrattuna syvien varjojen pohjoissivuun. Kun toisaalla maassa oli runsaasti laajoja lumettomia laikkuja, joissa ensimmäiset vihreät versot hapuilivat valoon, oli toisaalla saappaiden varret koetuksella syvän lumivaipan pitäessä yhä vallassaan kuusikkokomeroita ja louhikkorinteitä.
Linnut olivat silti tasapuolisia ja soivat melodisia suosionosoituksiaan saaren jokaiselle kolkalle. Jopa kevään ensimmäiset peipon riemusarjat soivat pakahduttavan kirkkaassa metsässä, väittäen optimistisesti kesää jo pääsiäiseksi. Toisinaan kahahti iso lintu lentoon metsän siimeksestä; joskus pitkä nokka paljasti pakenijan lehtokurpaksi, toisinaan kyseessä oli kyyhkypari tai palokärki, jota voi Vartiosaaren tunnuslinnuksikin kutsua.
Seuraavassa muutamia havaintoja ja tunnelmia kuvallisessa muodossa.
Ruovikon laidan rentukka ei ole aikaillut esiintuloaan, vaikka lumi on väistynyt vain pari päivää aiemmin.
Mesiangervo on liittymässä rentukan seuraan. Kasvun kilpailussa ei vitkastelijoille juuri jaeta lohdutuspalkintoja.
Muurahaiset liukastelevat hieman tottumattomina lumella. Eivät nekään silti enää maan alla viihdy, pilkkopimeässä talvehtimiskellarissaan.
Pesässä käy kuhina, joka tuottaa lämpöä auringon lisäksi.
Näsiä on varhaisia lehtokukkijoita, mutta ei sentään vielä kukassa.
Mitään muuta kuukautta ei luonnehdi niin kova ja paljastava valo kuin huhtikuuta. Salaperäisimmätkin sopet ovat hetken aikaa kirkkaan näkyviä.
Pyökki Sunnanvikin kartanon puistossa ei ole päästänyt kaikista lehdistään; tyypillinen käyttäytymismalli eteläisimmille vieraille, joille talvemme aikaisuus ja ankaruus tulee aina jonkinlaisena yllätyksenä.
Rantaruttojuuren kukinto-osa paisuu jo hyvää vauhtia.
Rantaruttojuuren versoja ja jänönpapana - eräänlainen pääsiäiskuvaelma.
Mahlan kohoamisen voi melkein kuulla kevääseen heräävässä koivikossa.
Ilouutinen tallilta: luonto- ja eläintalliyhdistyksen uudet vuohet Pöpö ja Taavi ovat saapuneet (tässä ensimmäisiä tuntejaan saaressa). Vartiosaaren pitkäaikainen vuohikaksikko Rauha ja Unelma hajosi talvella kun Unelma kuoli. Nyt Rauhan ei tarvitse enää olla yksin.
Lunta on niin paljon, että paikoin on muodostumassa syviä tulva-altaita niin kuin tässä saaren keskuslaaksossa.
Saareen kuljetaan yhä jäitse (kuva Reposalmesta), mutta parissa viikossa on aalto oleva vapaa jäisestä tyrmästään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti