lauantai 19. kesäkuuta 2010

Kasvi esittäytyy: suopursu



Vuosituhannen alkupuolen kuivat kesät uhkasivat tuhota suopursun Vartiosaaresta. Saaresta kuitenkin löytyy ainakin yksi soistuma, jossa voi ihailla tuota juuri kukkivaa ja huumaavan aromaattisesti tuoksuvaa kasvia. Helsingissä mahdollisuus on harvinainen.

"Mielikuvituksellisia tarinoita voisi kertoa tästä yrtistä, eivätkä ne olisi sen enempää liioiteltuja kuin sen tuoksu. Se tuoksuu kuumalta kuin kiimaiset tuulahdukset peikkojen vuorilta", intoutui suopursusta lausumaan Nobel-palkittu ruotsalainen runoilija Harry Martinson.

Suopursun kukkiva vuosiverso sisältää erikoliinia ja arbutiinia, jotka vaikuttavat voimakkaasti munuaisiin ja sukupuolielimiin. Suopursu oli keskiaikaisten lemmenjuomien ainesosa, ja sanotaan myös, että hirvet rouskuttavat sitä kiima-aikana lietsoakseen itsensä tarvittavaan kiihkoon. Jan Olssonin Yrtti ja rohdoskirja (1979) mainitsee, että "tieteellisesti on vahvistettu suopursun lisäävän sukupuolista aktiviteettia ja sukupuolisia mielikuvia lähes tuskallisesti".

Suopursulla on vanhoina aikoina myös terävöitetty olutta, mikä on tehnyt juomasta rajusti humalluttavaa. Kasvi tekee nauttijastaan ärtyisän ja levottoman. Väitetään, että suopursu kuului viikinkien ja muiden pohjoisten muinaissoturien psykoaktiiviseen rohdosvalikoimaan, jolla saavutettiin pelätty berserkkitila eli silmitön taisteluraivo.

Suopursun voimakkaat aromaattiset öljyt suojelevat sitä hyönteisiltä. Tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan suopursu suojelee jopa muita lähellään kasvavia kasveja, esimerkiksi koivuja, lehtikärsäkkäiltä ja vastaavilta ahnailta nakertajilta. Samaan ominaisuuteen perustuu vanha konsti karkoittaa syöpäläiset talosta, ruokatarvikkeista ja vuodevaatteista suopursun avulla. Kasvi on myös antibakteerinen.

Suopursun latinalainen nimi oli aiemmin Ledum palustre, mutta nykyisin se kuuluu Rhododendron tomentosum. Ikivihreä kasvi kuuluu siis arvostettuihin alppiruusuihin. Metsiämme ja rämeitämme kaunistavalle suopursulle on kirjoitettu ikioma biiskin (Matti Louhivuori, 1953):
http://www.youtube.com/watch?v=vTLFS21_zZk

Ja ettei jäänyt epäselväksi: sisältämiensä hermomyrkkyjen vuoksi suopursun sisäistä käyttöä EI voi suositella. Tuoksuttaa kylläkin kannattaa - päänsärynkin uhalla.

1 kommentti:

  1. Hei,
    olen kyllä kuullut viikinkien berserkkiraivosta, mutta sen aikaansai SUOMYRTTI? Sitäkin on käytetty oluen mausteena, ja tuoksukin on miellyttävämpi.

    VastaaPoista