Kilometrin kävely vuorovenelaiturilta halki vehmaan suojaisan Vartiosaaren saa huipennuksen, kun polku kohoaa tallin takaa kalliomäelle.
Äkisti aukeava näköala yli itäisen Helsingin saariston on juhlava. Taivas on laaja ja tulee lähelle. Se saa mielenkin kirkkaaksi, avaraksi.
Keloa kopsuttava tikka ja kilpikaarnahongat tuovat erämaan tuntua. Aurinkoinen kallio kutsuu evästämään. Kunpa graniitti osaisi kuiskia, keitä täällä on istunut menneinä vuosisatoina.
Nimi ”Vartiosaari” vihjaa, että paikka oli muinoin läheisen Vartiokylän linnavuoren etuvartio. Rannikkoa pitkin seilasi monen valtakunnan kauppiasta, soturia ja seikkailijaa. Hurjimukset eivät aina tienneet hyvää, joten varoitustulet roihusivat. Samasta perinteestä kielivät viereiset paikannimet, Paloluoto ja Roihuvuori.
Paikalliset ovat alkaneet kutsua mäkeä romanttisesti ”Viikinkikallioksi”. Merenpinnasta noin kolmekymmentä metriä kohoava kallio on yksi saaren palkitun luontopolun 14 kohteesta.
Jyhkeä vanha kivikummeli herättää kaukokaipuun. Sen päältä voi tähystää vaikka luonnonhiekkarantaista Hattusaarta, rippileirien Kivisaarta, 109 siirtolamökin Satamasaarta tai kiikareilla Söderskärin 1862 valmistunutta majakkaa.
Ympäristöministeriön kansallismaisemalistassa merellinen Helsinki on ensimmäinen – eikä syyttä. Vartiosaareen pääsee Hakaniemestä ja Laajasalosta vesibussilla m/s Maria (www.marialine.fi).
(Kirjoitus on mukailtu versio Kirkko & Kaupunki –lehdessä 16.6.2010 julkaistusta esittelystä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti