Ensimmäisen suomalaisen väitöskirjan lepakoista sitten vuoden 1965 laatinut Terhi Wermundson oli toinen Vartiosaaren lepakkokartoituksen tekijöistä.
Parin viikon päästä niitä taas näkee yötaivasta ja lahdelmien pintaa vasten, yön nahkasiipiä, lepakoita. Niitä voi odottaa havaitsevansa saaressa ainakin viittä lajia, jos kohta maallikkolle keskiyön läpsyttelijät ovat helposti yhtä ja samaa sorttia. Helsingin ja Suomen yleisin lepakkolaji on pohjanlepakko. Ne ilmaantuvat samoihin paikkoihin - metsänaukkoihin ja puutarhoihin - aina samaan aikaan, melkein kellomaisella tarkkuudella, ja kiertävät katsojaa hypnotisoivaa saalistusrinkiään 5-10 metrin korkeudella.
Vartiosaari on Ympäristökeskuksen julkaisun 3/2004 Helsingin lepakkolajisto ja tärkeät lepakkoalueet vuonna 2003 mukaan Helsingin tärkeimpiä lepakkoalueita (http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/59bbfb804a174a5eaca5ec3d8d1d4668/julkaisu03_04.pdf?MOD=AJPERES).
Vartiosaaren luokitus on I eli "arvokas lepakkoalue". Tämä on asia, joka ilahduttaa luontoharrastajaa, mutta jonka täytyy kiinnostaa lain mukaan myös kaavoittajaa - parhaillaan jo saarta silmäilevää. Kaikkia Suomen lepakkolajeja suojaa EU:n luontodirektiivi (liite IV) ja muut kansainväliset sopimukset (Bonnin konventio 1979, 1985 sekä Eurobats 1991) sekä luonnonsuojelulaki (§ 49). Lepakoiden lisääntymis-, levähdys- ja säännöllisten ruokailupaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty.
Seuraava kappale on suoraa lainausta selvityksestä ja kiteyttää Vartiosaaressa tehdyn lepakkokartoituksen tulokset:
ALUE: Vartiosaari
TUNNUS: 23/03
SIJAINTI: Alue käsittää koko Vartiosaaren.
LUOKKA: I
LAJIT: Pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiipat, korvayökkö
KUVAUS: Alue on metsäinen saari, jossa on vanhoja puutaloja, pihapiirejä ja
niittyjä. Rannoilla on suojaisia lahtia. Alueella on todennäköisesti useita kolonioita. Karuimpia alueita lukuun ottamatta lepakot käyttävät koko saarta.
LISÄTIEDOT: Alueelle pääsee vain vesitse, joten paikka on rauhallinen. Se on myös maaseutumainen. Uhkatekijöitä ovat metsänhoito ja metsänhakkuut. Rantapuusto tulisi säästää. Sisäosien metsissä ei tulisi suorittaa laajoja avohakkuita, vaan metsäsaarekkeiden välillä tulisi olla puustoa, joka toimii lepakoiden lentoreitin kiintopisteinä. Niiden rakennusten, joiden ympärillä on tehty havaintoja lepakoista, korjaamisessa tulisi olla varovainen. Todennäköisesti lepakkokolonioita on useissa rakennuksissa. Alueen pohjanlepakot lentävät helposti muille lähistöllä sijaitseville lepakkopaikoille. Vesisiipat seuraavat rantoja ja pääsevät näin helposti paikasta toiseen. Korvayököt ovat todennäköisesti paikallisia, sillä saaressa on niille runsaasti kuusikoita ja pihapiirejä. Viiksisiipat saattavat mennä Ramsinsalmen yli kohti Vuosaarta. Viiksisiipat karttavat valoa, joten viiksisiippa-alueita ei tulisi tarpeettomasti valaista.
Lepakoiden mahdollisia talvehtimispaikkoja olisi hyvä vaalia. Tämä sortunut maakellari lienee käynyt jo liian kylmäksi. Eniten lepakot suosivat talvehtimispaikkoina luonnonkivipintaisia koloja; saaressa näitä on muun muassa Tonttukirkon louhikkoalueella ja vanhassa kivilouhoksessa. Siinä missä talviolosuhteiden tulee olla jääkaappimaisia, suosivat lepakot kesällä nukkumispaikkavalinnoissaan saunamaisia olosuhteita, joita voi löytää talojen ullakoilta auringossa kuumenevan katon alta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti