Puhtaan ja raikkaan määritelmästä käy helmikuinen havumetsä kirkkaalla paukkupakkasella.
On alkanut taas se kausi, jolloin hiihtolomalaisilla pakatut autot, junat, bussit ja lentokoneet suuntaavat pohjoiseen. Joillakin väikkyy mielissä järvi-Suomi, joillakin Lappi, joillakin Kuusamo. Kaikilla on yhteinen mielikuva: paljon puhdasta lunta, joka auringossa säihkyvänä tuhtina tykkynä lepää honkien oksistossa ja kuusten viherviitalla.
Helsinkiläisen ei kuitenkaan tarvitse hakea Kuusamon tunnelmia kaukaa. Vartiosaaren kallioylänköjen metsät ovat maisemallisesti kansallispuistotasoa ja näin lumisen pakkastalven aikaan kuin kauempaakin pohjoisesta. Paksu lumivaippa sitoo ääniä ja vaientaa mantereen jymyn lähes kuulumattomiin. Lumiset oksat tekevät metsästä normaaliakin suojaisemman ja arvoituksellisemman. Samalla auringon kaari on kohonnut ja päivänvaloa riittää yhdeksälle tunnille.
Jokainen kulkee tietysti jäillä omalla vastuullaan, mutta jäät ovat nyt hyvät saapua saareen. Parhaiten paikalle pääsee Laajasalon Reposalmen ylitse tai vaihtoehtoisesti pohjoisesta Tammisalonpuiston kohdalta.
Tässä vielä kuvakimaraa lumen taiasta:
Aurinko pilkistää metsän kätköstä.
Puuteroituja aihkeja.
Kelokin on saanut halon.
Ketun jäljillä.
Välillä kirkkaus on liikaa.
Varomaton kulkija saa oksilta lumipesun.
Ylen luontotoimittaja Juha Laaksonen poikkesi lumikenkäilemässä saaressa. Retkellä syntyneen yhdeksänminuuttisen turinarupeaman voi kuunnella Ylen Areenalta alla olevasta linkistä:
http://areena.yle.fi/ohjelma/58996
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti