Marialine-laivastoon kuuluu kaksi alusta. Kuvassa oleva Maria II on niistä isompi. Sisätiloihin mahtuu mukavasti noin 50 matkustajaa (maksimissaan kuitenkin toistasataa) ja aluksessa on myös kahvio.
Jokin merkillinen taika liittyy koulujen alkamiseen elokuun puolivälin tienoolla. Koko "kesä-Suomi" hiljenee silloin, mikä johtunee yhtä lailla erilaisten palveluiden kysynnän romahtamisesta kuin niiden tarjonnan hiipumisesta. Ratkaisu on merkillinen, sillä loppukesä ja alkusyksy ovat usein keleiltään vielä aivan mainiota aikaa, ja seuraavaan kesään sitä paitsi niin hirmuisen monta kuukautta, että aikainen "luovuttaminen" tuntuu tavalta, jota ei olisi pahitteeksi hieman tarkistaa.
Myös vesillä liikkuminen hiljenee merkittävästi elokuun puolivälin jälkeen, puhumattakaan syyskuulle astuttaessa. Tähän taustaan suhteutettuna on myönteisesti merkille pantavaa, että Hakaniemestä Laajasalon, Vartiosaaren ja Satamasaaren kautta Iiluodolle liikennöivä vesibussi m/s Maria jatkaa yhä ajojaan. 3.9. alkaen alus on liikennöinyt perjantaisin, lauantaisin, sunnuntaisin ja maanantaisin. Liikennöinnin jatkamiselle ei ole ilmoitettu ylärajaa, eli se mennee kysynnän mukaan ulottuen mahdollisesti lokakuun puolelle. Yhdensuuntainen matka Hakaniemen ja Vartiosaaren välillä kustantaa 5 euroa. Aikataulu löytyy täältä:
http://www.marialine.fi/
Merimatka Hakaniemi-Vartiosaari kestää 40 minuuttia ja on rauhoittava elämys itsessään.
Vartiosaareen liikennöitsijä Ventelän vesibussi on ajanut jo useina kesinä. Saaristosta kiinnostuneille veneettömille ihmisille se on ollut huomattava edistysaskel verrattuna entiseen. 2000-luvun alkuvuosina Vartiosaari-Seura kylläkin järjesti yhteistyössä Laajasalon kirjaston kanssa kahden saareen saapumisen mahdollistavan soutuveneen lainauspalvelua, mutta se oli väkisinkin pienimuotoista toimintaa. Vartiosaaren osalta Marialine käynnisti uudelleen perinteen, joka oli ollut katkenneena sitten toisen maailmansodan. Tarkoitamme itäiseen saaristoon suuntautunutta, aikoinaan höyryveneillä ajettua säännöllistä reittiliikennettä.
Vuonna 1914 peräti kymmenen eri höyryvenettä kulki Pohjoisrannasta itäsaaristoon. Liikennöinti alkoi 1860-luvulla ja sitä joudutti Laajasalon kanavan rakentaminen 1872-1874 (kanavan rakensivat yksityiset maanomistajat helpottaakseen matkaa itäsaariston ja keskikaupungin välillä; hevoskyyti Malmin ja Viikin kautta saattoi kestää viisi-kuusi tuntia). 1880-luvulla itäiseen saaristoon alkoi nousta runsaasti huviloita ja seuraavasta vuosikymmenestä alkaen alue mainittiin oppaissa kauniina nähtävyytenä nimenomaan niiden vuoksi. Tälloin, 1890-luvulla, lohkottiin myös Vartiosaaren ensimmäiset huvilatontit ja pian Vartiosaarella pysähtyi useiden yhtiöiden vuoroaluksia. Höyryveneliikenne jatkui saariston nykyiseen joukkoliikenteeseen verrattuna kadehdittavan vilkkaana aina toiseen maailmansotaan asti. Sodan aikana se lienee ollut harvaa, ja sodan päätyttyä se tyssäsi - pitkälti sen vuoksi, että alukset menivät sotakorvauksina Neuvostoliittoon.
Jos Helsingin kaupungilla olisi enemmän tajua saaristoaarteensa maailmanlaajuisestikin huomattavasta arvosta, se olisi jo aikapäiviä sitten järjestänyt itsenäisiä liikennöitsijöitä tukien tai omaa liikennöintiä kehittäen saaristoalueille kattavan ja riittävän tiuhaan liikennöidyn vesibussireitistön. Hyvin toimivan systeemin esimerkkiä ei tarvitse hakea Espoota kauempaa. Useimmille helsinkiläisille, puhumattakaan muista, on edelleen tuntematon maailma se Saimaata muistuttava itäinen sisä- ja välisaaristo sekä vaikuttava ulkosaaristo kaikkialla Helsingin edustalla, joka on aivan kaupungin nenällä. Jotkut asiat voivat olla tietenkin liian lähellä, että niitä huomaisi. Olisi kaikkien etu, jos kaupungin kauneimpiin saariin, joiden lumoa jo Topelius ylisti, kulkisi vuorovene muutaman kerran päivässä. Jostain täytyy kuitenkin aloittaa, ja on hatunkohotuksen väärti, että Maria kulkee - vaikkakin harvakseltaan - vielä ruskaiseen Vartiosaareen ja pidemmällekin.
Maria reittinsä lähtöpisteessä, Hakaniemen rannassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti