Erään hiiren karkotus

Mikä se siinä? Se on nenä, jonka ihmettelevä hiiri on työntänyt ulos rautaisesta ansastaan - matkalla vapauteen.

On taas se aika vuodesta, jolloin metsässä on niin karua, että hiiriäkin alkaa keljuttaa. Niinpä ne (samoin kuin lähisukulaisensa metsämyyrät) pyrkivät joukoin ihmisasumuksiin, rellestämään kutsumattomiksi hyyryläisiksi. Ihmiset eivät tietenkään ole tästä ratkaisusta järin ihastuneita, ja moni pikkunisäkäs saakin heittää veivin hiirenloukun murtaessa sen niskan.

Hiiri on siinä mielessä kuin me, että sillekin on henkiriepu kullankallis ja se tekee kaikkensa voidakseen pitää sen. Eettiseltä kantilta sen tahto elää on universaalisti perustavanlaatuinen ja ilman muuta oikeutettu. Mutta emmepä tahdo mekään hiirtä mysliin kylpemään ja tuottamaan yöhön nukkujaa hermoraunioksi ajavaa nakertamista ja rapistelua, jonka jäljiltä saamme korjata tuhoja ja mahdollisesti hengittää myyräkuumetta sisältävää ulostepölyä.

Hiireltä pitää siis ottaa turhat luulot pois, mutta entä jos haluaa välttää sen tappamista?

Ihmiskorvalle kuulumatonta ääntä vinkuva elektroninen hiirenkarkoitin on mystinen vehje, sillä se alkaa vaikuttaa vasta viikkojen viiveellä. Ikään kuin hiiret antaisivat lopulta periksi melusaasteen edessä ja viestittäisivät lajitovereilleenkin, ettei siihen ja siihen mölylään kannata jalallaan astua. Sataprosenttisesti tällainenkaan laite ei toimi eikä niitä tietenkään voida sijoittaa kaikkiin talon tiloista.

Yksi ratkaisu on elävältä pyydystävä ansa. Tässä esittelemämme malli on ostettu useita vuosia sitten Eestin Viljandista sekatavarakaupasta. Pistehitsattuna vehkeenä se vaikuttaa puolivirallisen pajan tuotokselta. Eräs vieras sanoi, että sen ulkonäkö tuo mieleen jotain keskitysleiriin liittyvää. Yhtä kaikki, se toimii. Ansan sisällä on rautalangasta taivutettu koukku, johon pannaan syötti. Kun hiiri menee ansan sisään ja koskee syöttiin, vapauttaa tämä jousella aukipysyneen luukun, joka pamahtaa silmänräpäyksessä kiinni. Siinähän on sitten hiirellä ihmettelemistä. Ansa pitää tietenkin "kokea" joka aamu, jotta hiiri ei näänny nälkään sen sisälle.


Ansassa on hiiri, joka tuli yöllä taloon. Tässä ollaan lähdössä karkotusmatkalle. Hiiret ovat nopsajalkaisia kulkemaan, joskaan niiden suuntavaistosta ei ole tietoa. Varmuuden vuoksi ne on syytä karkottaa mahdollisimman kauas.


Saaressa on se hyvä puoli, että mantereelle karkotettu hiiri ei varmasti palaa. Ei edes talvella jäitä pitkin, sillä hiiret kammoavat liian aukeita paikkoja, joissa esimerkiksi pöllö voi ne helposti napata.


Karkotettava hiiri haistelee ihmeissään merituulta. Se on pian pääsevä Tammisaloon, jossa runsaiden lintulautojen alla riittänee murua.