Pyry teki kalliolle muodostelmansa, johon jänis jätti jälkensä. Taustalla ulompi saaristo, jossa vallitsee tällä hetkellä käytännössä erämaa.
Poikkeuksellisen raju pakkasjakso jäädytti saaren pohjoispuoliset salmet sellaisella puhdilla, että kesti vain runsaat kaksi vuorokautta täysin avonaisesta vedestä käveltävään jäähän (tähän tosin vaikuttivat myös onnekkaat tuuliolot). Nyt saareen voi jo hyvin saapua jäitse. Selkein ja varmin reitti on Vartiosaaren Laajasalon puoleiselle sivulla Reposalmessa (Reposalmentien päässä), jossa on saarelaisten pääylityspaikka ja myös jäälle asetetut kävelylaverit.
Marras- ja joulukuut ovat saaren elämässä kaikkein hiljaisinta jaksoa. Sama pätee toki kaikkiin ulkoilualueisiin; ne hiljenevät lyhyinä ja hämärinä kaamospäivinä, jolloin ihminen sitä paitsi usein on loppuvuoden jouluun huipentuvan kiirerumbansa pyörteissä. Saaressa yleensä myös syysmyrskyt ja kelirikkovaikeudet ovat suurimmillaan juuri tähän aikaan vuotta, ja vuorovene on lopettanut kautensa ja huviveneilijät kaikonneet.
Tavallisesti mantereen ulkoilijat saapuvat saareen tammikuussa pienissä määrin ja helmi-maaliskuussa tihenevin joukoin, jotka huipentuvat aurinkoisina viikonloppuina suuriksi vaelluksiksi. Mutta tänä talvena - sikäli kuin talvi pitää otteensa - ei ole tarvis odottaa uutta vuotta ja laskaisaikaa kokeakseen helsinkiläistä saaristoluontoa. Saaren lumisten metsien suojassa vallitsee parhaimmillaan hyvin erityinen tunnelma, vuodenkierron rytmin luontainen suvanto, hiljainen ja odottava hetki, levon maa. Jos sellaiseen tuntee vetoa, kannattaa sen luokse hipisä - olla sen kanssa itsekin myhäilevän verkkainen, kuten pohjoisen nisäkkään nyt kuuluukin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti