Elementtien saari

Näkymä Viikinkikalliolta lokakuun lopussa. Mitä elementtejä vaistoat hetkestä?

Kaupungistunut ja ammattikuvaltaan tietoteknistynyt ihminen viettää yhä suuremman osan ajastaan istuen näyttöpäätteen äärellä. Niinhän tämäkin teksti on laadittu; silmät sirrillään, takalisto puutuneena ja vain näpit liikkuen. Pentti Linkola ei ole enää ainoita ajattelijoita, joiden näkemyksen mukaan ihmiselle, siis laajalle osalle kansaa, tekisi hyvää palata "oikeisiin" ulkotöihin. Äkillinen rakennemuutos ei näytä tämän hetkisessä todellisuudessa realistiselta, mutta lukija tunnistanee kaipuun kehollis-henkiseen kokonaisvaltaisuuteen, jota pelkät sisätilat ja teknologia eivät kykene tarjoamaan.

Mistä siinä on syvemmin ottaen kyse?

Erään vastauksen tarjoaa tiibetinbuddhalaisuuteen toistatuhatta vuotta sitten sulautettu alkujaan shamanistinen Bön-traditio. Siinä annetaan suuri merkitys elementeille, joita ovat ne tutut neljä - maa, vesi, tuli ja ilma - ja kaupan päälle viides, tila eli avaruus, jossa kaikki edellä mainitut ilmenevät. Bön-opetusten mukaan nämä elementit ovat olemassa paitsi ulkoisessa maailmassa, myös ihmisessä itsessään. Maaelementtiä edustavat esimerkiksi kehon lihakset ja muu kudos, vettä kehon nesteet, tulta ruumiinlämpö ja ruoansulatus, ilmaa kehon ontelot ja hengitys sekä avaruutta mielen perusluonto: tietoisuus, joka on kaikkien ajatusten, tunteiden ja tuntemusten takana. Muillakin elementeillä on vastaavuutensa mielen tasolla, tiedämmehän esimerkiksi, millaista on "tulistua" jostain - tai kun joku on "jalat maassa" tai "tuulispäänä".


Tätä televisiota ihminen ei väsy koskaan tuijottamaan.

Monet Vartiosaaressa vierailevat kertovat olonsa kohentuneen käynnin johdosta. Tähän voi olla tietysti selityksenä jossain saatu hyvä pulla. Todennäköisemmin miellyttäväksi koetussa olossa on kuitenkin kyse jostain perustavammasta, ja tässä yhteydessä voimme nähdä asia nimenomaan elementtien valossa. Kun ihminen on yhteydessä ulkoisessa ilmeneviin elementteihin, vaikuttaa se myös vastaaviin elementteihin hänen sisällään, voimistaen ja tasapainottaen niitä. Verrattuna muuhun Helsinkiin, Vartiosaaressa on hyvin luontevaa olla yhteydessä kaikkiin viiteen elementtiin, varsinkin jos oleiluun liittyy toiminnallisia puolia.

Maa tuoksuu ja tuntuu kaikkialla, ja sitä voi myöriä vaikka kasvipalstalla tai sienimetsällä. Veden läsnäolo on ilmeinen saaren ollessa ympäröity sillä, mutta kuvaan voi vielä kuulua kaivoveden nosto ja sen juominen. Tulta tarjoaa aurinko, mutta myös nuotiolle istuminen tai verkkaan pesässään rapsahteleva ja humiseva puulämmitys. Ilmaa riittää merituulen myötä ja se on raikasta, vailla pakokaasuja ja katupölyä. Entä tila, avaruus, tuo bön-buddhalaisten mukaan lopulta tärkein elementti? Paras yhteys siihen löytyy pilvettömästä sinitaivaasta, jota katsotaan avaralta paikalta. Saaressa tällainen paikka on ennen kaikkea vartiomäki, Viikinkikallio, joka epäilemättä on suosituin yksittäinen käyntipaikka Vartiosaaressa.


Moni haluaa työntää sormensa maahan ja avittaa kasvun ihmettä.

Summa summarum: yhteys eri elementteihin on luontaista ja luontevaa ihmiselle, sillä hän on itsekin niistä sataprosenttisesti muodostunut. Ihmisessä ei ole mitään osaa tai ominaisuutta, joka ei ole kytköksissä johonkin viidestä elementistä. Moni osa tai ominaisuus on kooste kahta tai useampaa elementtiä. Kun ihminen on yhteydessä ulkoisessa ilmeneviin elementteihin, vaikuttaa se myös vastaaviin elementteihin sisällä, stimuloiden niitä. Pääsääntöisesti ihminen tuntee spontaania vetoa niitä elementtejä kohtaan, joita erityisesti haluaa itsessään voimistaa. Siksi elementtien kanssa työskennellessä kannattaa unohtaa raskaat ajatusprosessit ja spontaanisti "antaa mennä vain", ollen kuitenkin mahdollisimman tietoisesti läsnä.

Yksi konkreettinen ja tiibetinbuddhalaisuudessa käytetty harjoitus on kuitenkin suositeltavissa. Se on taivaan tuijotus, johon jo viittasimme. Kun antaa katseensa levätä sinitaivaan suunnattomassa avaruudessa, voi tunnistaa oman mielensä perusluonnon, joka on samalla tavalla rajaton ja kirkas. Toisin kuin sinitaivas, se on myös tietoinen, yhtä suurta tietoisuutta. Ajatukset, tunteet ja tuntemukset ovat kuin lintuja tai pilviä, jotka kulkevat mielen sinitaivaan halki. Ne eivät voi tahrata tai tehdä paremmaksi sitä, eivät vaikuttaa siihen mitenkään. Taivas niiden takana on aina kirkas ja rajaton - kuin peili niiden näyttäytyä. Mielen perusluonto on ollut aina täydellinen ja virheetön, se on nyt sitä ja tulee aina olemaan. Tehtävä on havaita se kaiken tilapäisen säpinän takaa ja levätä siinä. Aluksi tämä ehkä onnistuu vain välähdyksittäin, mutta välähdyksien kesto ja vakaus tuppaa lisääntymään harjoituksen myötä. Tiibetinkielessä "meditaatiota" tarkoittava sana merkitsee myös "totuttautumista", ja siitä on juuri kyse: ei minkään uuden keksimisestä tai rakentamisesta, vaan totuttaumisesta siihen, mikä meillä jo on: mielen kirkas luonto. Tässä auttaa ulkoinen taivas.