sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Luonnossa kotonaan - ideoita ympäristökasvatukseen
Mitä pilkottaa tapionpöydän alla?
Saaressa käy vuosittain tuhansia retkeilijöitä, mutta määrän soisi kasvavan. Alla esimerkkejä siitä kuinka saari soveltuu ympäristökasvatukseen, perheiden yhdessäoloon, koululuokkien ja pienempien kerhojen retkiin. Saari on mitä parhainta lähiluontoa ja varsin luonnontilaisessa muodossa. Maaseutumaista tunnelmaa tuovat vuohet, lampaat sekä puutarhat. Saaressa on myös metsäkirkko ja arkkitehtuurisesti hyvin kiintoisa rakennuskanta, jota voi kokea ja tutkia vaikkapa uskonnon tai kuvaamataidon opiskelun puitteissa. Entäpä musiikin tunnilla retki kuuntelemaan luonnon ääniä tai maantiedon tunnilla Terra Incognitan kartoitus?
Veden ylitys Vartiosaareen on Tammi- tai Laajasalosta lyhyt, mutta yhtä kaikki sen aikana kokee siirtymän, joka tyhjentää mielen ja virittää sen avoimeksi kokemaan uutta, virkistymään ja inspiroitumaan. Venematka tai jään ylitys naskalit kaulassa on omiaan oivallukselle, että luonto vaikuttaa meihin, sen joutuu ottamaan huomioon, mutta kuinka se samalla tarjoaa sylin ja inspiraation lähteen, joka kutsuu huomaansa, olemaan siellä kuin kotonaan.
Luonnossa riittää loputtomiin yksityiskohtia.
Saaressa pääsee kulkemaan oikeita metsäpolkuja pitkin, mikä on jo itsessään hauska kokemus. Koska viitoitus rajoittuu lähinnä luontopolun kyltteihin, saaressa on myös mitä otollisinta järjestää erilaisia suunnistustehtäviä. Näitä tehdäänkin joka vuosi Nuorisotalon toimesta, jossa järjestetään kesäisin helsinkiläisnuorille eri teemaisia leirejä. Saaressa on sen pienen pinta-alan vuoksi turvallista eksyäkin, jos niin sattuu käymään.
Saaren eri luontotyyppejä kiertää vuonna 2002 Suomen parhaaksi luontopoluksi valittu viitoitettu polku (http://kaupunginosat.net/vartiosaari/), joka risteilee eri luontotyypeissä esitellen saaren tärkeimmät nähtävyydet. Pienellä alueella pääsee näkemään vanhan kalliomännikön, luonnontilaisen kuusikon, venäläisvaikutteisen kartanopuutarhan, kotkansiipiä kasvavan tervaleppäluhdan, vuohten ja lampaiden laitumet sekä monipuolisen eläimistön asuttaman sekametsän. Luontoon sulautuvissa opasteissa kerrotaan monipuolisesti saaren kasvi- ja eläinlajeista, geologiasta, historiasta sekä perinteistä. Hyppäämällä Hakaniemestä lähtevään Maria-laivaan ja kiertämällä suoraan satamasta lähtevän luontopolun (omat eväät mukana) on siis helpoin ja erinomainen tapa viettää syksyinen tai keväinen koulupäivä.
Kunnon talvina saareen pääsee helposti jäitse, kuten tämä Kuvataideakatemian ryhmä helmikuussa 2010.
Omatoimisemmat voivat tulla saareen muuten vaan opettelemaan lajeja ja herkistymään luonnolle, laulamaan, piirtämään, katselemaan tähtitaivasta, kuuntelemaan detektorilla lepakoita tai keräämään lasten kanssa marjoja, sieniä sekä yrttejä. Marraskuun valoisina hetkinä saaressa voi tutkia kääpiä ja lumen tultua hiihtää tai kävellä lumikengillä vaikkapa eläinten jälkiä katsellen. Saaressa asuva supikoira nukkuu talvet, mutta voit havaita jäniksen, ketun, oravan ja pienpetojen jälkiä sekä lintujen kieppejä. Tulipa meitä viime talvena vastaan metsäkauriskin ja saarelaisten keskuudessa liikkuu huhu jäitä pitkin jolkotelleesta ilveksestä.
Mielestämme ympäristökasvatuksen keskeisimpiä tavoitteita kaikenikäisille ihmisille on luonnossa kotonaan oleminen. Kun on luonnossa kotonaan, on myös itsessään kotonaan. Saaren suosituin leikkipaikka on jatulintarha, jonka salaisuuden erityisesti lapset löytävät helposti. Mutta aikuistenkin kannattaa sitä kokeilla: kulje luontopolun varrella olevaa labyrinttia pitkin ja kun pääset perille, sulje silmäsi. Hetken kuluttua huomaat olevasi paikassa, jossa esitettyjä toiveita kuullaan.
Metsänpeitossa ollut - konkreettisesti.
Tunnisteet:
luontopolku,
lähiluonto,
retkeily,
ympäristökasvatus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti