Kaamosaurinko painuu aikaisin mailleen, mutta auringonlaskuun kiitämisessä on silti aina tunnelmaa.
Surf pop -kaksikko Jan & Dean lauloi 1964 innostuneena uudesta lajista nimeltä Sidewalk Surfin, jalkakäytäväsurffaus. No, siinä oli tietysti kyse rullalautailusta - ja Kaliforniasta. Samanlaisen innostuksen voi kokea arktisilla jäälakeuksilla hän joka kokeilee ensimmäisen kerran retkiluistimia. Tavallisiin hokkareihin (joihin monella liittyy sitä paitsi koulun urheilutuntien trauma) verrattuna ne nimittäin saavat luonnonjäällä luistelun tuntumaan suorastaan kutsuvalta touhulta. Röpelöt ylittyvät ongelmitta, ja koska teriin kiinnitetään omat mielikengät, on päästy tavallisten luistimien kivikovasta ja kylmästä tuntumasta.
Luistelija tuntuu kiitävän vaivattomasti, ja jos pieninkin myötätuuli rientää avuksi, voi kokemusta alkaa verrata matalalentoon. Siinä on lumoa. Ei ihme, että retkiluistelijat ovat usein malttamattomia ja syöksähtävät vaarallisen tuoreillekin jäille. Vartiosaari-Seuran puheenjohtaja pelasti jo yhden tänä talvena avannosta. Kokenut luistelija oli jo henkisesti luovuttanut ja valmistautunut kuolemaan, kun apu kiisi paikalle polkupyörällä jäätä pitkin.
Vartiokylänlahti on täysjäässä ja retki voi alkaa.
Jää tarjoaa vaihtuvia visuaalisia elämyksiä. Tässä se on kuin täynnä pumpulipalloja.
Vartiosaaren eteläpuolella odottaa jäälakeus kiitäjää.
Retkiluistelu on puhdasverinen hetkeen tarttujan laji. Tilanne jossa meri on turvallisesti jäässä mutta lumeton on melko harvinainen. Päivä pari jahkailua ja jaarittelua - ja tilaisuus voi olla lopputalveksi mennyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti