Tammessa on aina vähintään yksi lehti

Nuori vartiosaarelainen tammi - ja se pakollinen talven lehti.

Vartiosaaren metsistä tammia löytää sieltä täältä pieninä taimina tai nuorina puina. Yksinäisinä mustikkatyypin sekametsässä kasvaessaan ne tuntuvat olevan vieraassa biotoopissa, sinnittelevän liian karulla kasvupaikalla saadakseen hyvät eväät elämään. Selitys outoon sijoittumiseen on orava sekä närhi, jotka molemmat jemmaavat terhoja mättäisiin - eivätkä tietenkään usein muista niitä enää syödä.

Tammen tunnistaa talvellakin, sillä siinä on aina vähintään yksi lehti jäljellä. Näin sanoo balttilainen legenda, mikä tuntuu tältä osin melkoisen paikkansa pitävältä. Itse tarina menee kokonaisuudessaan näin:

Paholainen mankui Jumalalta sieluja. Kyllästyttyään kuuntelemaan vihtahousun ruinausta, Jumala lupasi Paholaiselle kaikkien niiden ihmisten sielut, jotka kuolisivat tammen ollessa lehdetön. Tämä oli enemmän kuin Paholainen olisi osannut odottaa ja hän lähti riemuissaan pois. Tuli syksy ja Paholainen vartoi malttamattomana tammien pudottavan lehtensä. Mutta yksikään tammi ei pudottanut aivan kaikkia lehtiään. Paholainen tajusi tulleensa petetyksi, jälleen kerran. Raivostuneena hän riipi tammen lehtiä, minkä vuoksi lehtien muoto on edelleen sahalaitainen.


Tammi (Quercus robur) on Suomen luonnonvaraisten jalopuiden vaativin aatelinen.

Kaikki Suomen metsät kuuluuvat havumetsävyöhykkeeseen eli taigaan lukuun ottamatta kahta poikkeusaluetta; nämä ovat keski-eurooppalaisen lehtimetsätyyppin ja taigan vaihettumismuoto eli hemiboreaalinen vyöhyke, jota kutsutaan meillä nimellä tammivyöhyke - sekä toisessa ääripäässä tunturi-Lapin tunturikoivikkovyöhyke. Tammivyöhyke on leveimmilläänkin vain noin 30 kilometriä kapea kaistale, joka ulottuu Ahvenanmaalta Lounais-Suomen kautta Uudellemaalle päättyen pääkaupunkiseudun nurkille.

Helsingin seudun komein säästynyt tammimetsä on Vantaan Tammistonmäellä. Kaiken kaikkiaan Suomen tammistot ovat kärsineet paljon ihmistoiminnoista, sillä tammelle parhaat eli rehevimmät kasvupaikat on jo varhain raivattu viljelyksille ja haluttua laivanrakennuspuuta kasvavina tammistot on säännöllisesti kaadettu - joskus myös sabotaasitarkoituksessa vieraiden sotajoukkojen toimesta. Ilmaston lämpeneminen tullee hyödyttämään tammea. Jääkauden jälkeisellä lämpökaudella 7000 vuotta sitten tammi kasvoi jopa Oulun korkeudella.

On melko mahdoton sanoa, onko tammi Vartiosaaressa luonnonvarainen vai aikoinaan puutarhoihin tuotu. Se tiedetään, että hienoimmat saaren tammista kasvavat Sunnanvikin kartanon villiintyneessä puistossa. Lisäksi saaressa on torppa, joka tuntuu olevan erottamattomassa liitossa kahden hyvin lähellä etuseinäänsä kasvavan iäkkään tammen kanssa.