Järkälemäinen silmäkiitäjä tavattuna päivälevolta tiibetiläiseltä rukouslipulta. Se lupaili saaren öisen lentomaailman olevan mielenkiintoinen - eikä ihan katteetta.
Saaren kesäyössä on monta lentäjää. Rehevissä pensaikoissa iskevät verenhimoiset hyttyset. Vaikka vaatekerros olisi peittävä, löytävät inisijät vihlaisevine piikityksineen aina jotenkin näpeille ja nilkkoihin. Onneksi ilmassa on sellaisiakin viipottajia, joita retkeilijän ahdistelu ei kiinnosta. Monen sortin sääsket, kärpäset, kuoriaiset, pistiäiset ja korennot ovat aktiivisia myös pimeällä, kunhan lämpöä ilmassa riittää.
Näkyvin yöhyönteisten ryhmä on perhoset. Heti hämärän laskeuduttua alkavat mittarit lepatella hieman huteran ja päämäärättömän näköistä lentoaan. Ruumiinrakenteeltaan ja siipiensä mallilta ne muistuttavat päiväperhosia, mutta ovat yleensä hitaampia ja hennompia eikä niiden tuntosarvissa ole "pampulaa" päässä, kuten päiväperhosilla. Suurin osa mittareista ei käy kukilla meden imemiseen soveltumattoman imukärsän vuoksi. Pian mittareiden seuraan liittyy yökkösiä, jotka lentävät nopeasti ja tehokkaasti "pörräämällä". Ne syövät aikuisina eli käyvät kukilla, mikä lisää niiden elinikää (eräät lajeista jopa talvehtivat aikuisina). Kohottaakseen ruumiinlämpöään niiden täytyy värisyttää siipiään ennen liikkeellelähtöä. Sama pätee perhosten eliittilentueeseen eli kiitäjiin, joita tavataan Suomesta vakituisesti vain 11 lajia (maailman noin 1200 lajista). Kiitäjät ovat kookkaita, paksuruumiisia ja supernopeita. Ne muistuttavat kolibreja siinä, että imevät kukista mettä laskeutumatta niille (paitsi eräät lajit, joilla on surkastunut imukärsä). Niiden siivet iskevät niin nopeasti, että ne pitävät vaimeasti hurisevaa ääntä. Yöllä lentävät myös useat pörröiset kehrääjät ja valtava joukko mikroja eli kansanomaisesti koiperhosia.
Katsoimme Vartiosaaren kesäyössä yöperhosia, joita houkuteltiin kirkkaalla sekavalolampulla. Laiturilla seurasimme myös lepakon, ilmeisesti vesisiipan, hypnoottista saalistusrinkiä veden yllä. Ohessa pari tunnelmakuvaa.
Vesisiippa pyyhältää tyynen pinnan yllä. Kuvassa näkyvät vaakasuorat kiiltävät viivat ovat kameran eteen osuneita hämäkin lankoja.
Lepakko syö hyönteisiä jopa 25 prosenttia omasta painostaan yhdessä yössä. Se joutuu jo nyt huolimaan ensi talven horrostamisvaiheen rasvakerroksesta.
Ilmassa näkyy täplinä nahkasiiven tavoittelemia itikoita. Alla sattuu menemään fisu.
Perhoset ja muut yöhyönteiset eivät voi vastustaa kirkasta valoa. Lentäessään ne tunnistavat maaston aukot hienoisten valomäärien vaihteluiden mukaan ja tällainen 160 wattinen hohkaus merkitsee niille käsittämättömän avointa kulkuväylää.
Lakanalle saapuu uusi tulokas.
Se on mittari, jonka tarkemman lajin määritämme myöhemmin.
"Sisar hento valkoinen" tulee mieleen tästä mittarista.
Äkkiä lakanan keskelle pamahtaa iso ja rajusti pöristelevä perhonen.
Se lennähtää lahkeelle ja rauhoittuu hetkeksi. Laji on horsmakiitäjä.
Lisää mittareiden estetiikkaa. On harhaluulo, että kaikki yöperhoset olisivat yhtä ja samaa harmaata väriä.
Tämäkin laji odottaa määritystään, mutta sen kauneudesta voi nauttia jo nyt.
Horsmakiitäjä jää heinikkoon lepäilemään, kun sammutamme lampun ja päätämme yöretken.
Vartiosaaren perhoset, kuten muutkin hyönteisryhmät ovat kartoittamatta. Kaikista eliöryhmistä oikeastaan vain saaren kasvit ja lepakot on selvitetty. Käävät on tarkoitus kartoittaa ensi syksynä. Saaressa esiintyvien biotooppien runsaus tekee siitä soveliaan kodin useammalle olennolle kuin ehkä saatamme uskoakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti