Yön valtiaan lento on päättynyt Jatasalmeen Vartiosaaren pohjoispuolelle. Taustalla Marjaniemeä ja Itäkeskuksen maamerkki.
Lokakuun lopun aamuna meri oli tyyni niin kuin ei olisi koskaan myrskynnytkään. Kun tuuli kääntyy, on välissä aina suvanto - välillä vain tuokion, välillä parin päivän mittainen. Silloin kaikki tuntuu pysähtyneeltä. Oli tällainen hetki, kun saaren pohjoispuolen salmessa kellui iso ruskea nyytti. Virtaa tai aaltoja ei ollut, se vain pysyi paikoillaan. Lähempää nyytti osoittautui kuolleeksi lehtopöllöksi. Yölinnun lento oli katkennut, sen ei enää tarvinnut piiloutua päivältä, ei vahdata myyriä metsäaukean laidalla, ei huhuttaa kuusenoksalta.
Suomessa vanhin rengastettu lehtopöllö on ollut 18-vuotias ja muualta Euroopasta tiedetään yli 20-vuotiaita. Lehtopöllö on paikkalintu, uskollinen kotikulmilleen. Nuoret yksilöt kuitenkin haluavat nähdä "maailmaa" ja voivat sykyisin vaellella 100-150 kilometrin säteellä. Ehkä nuori hurjapää oli tehnyt jotain erikoisen vaarallista, mistä se ei pystynyt selviämään. Ehkä oma peilikuva tyynessä vedessä hämmensi ja kutsui luokseen, eikä vesielementtiin tottumaton lintu päässyt enää ponnistautumaan siivilleen. Kuolinkamppailu on saattanut olla kurja ja lohduton. Tai sitten kaikki on käynyt nopeasti ja lempeästi. Kuka tietää. Pöllön hiljalleen pois ajelehtinut kalmo vei mukanaan vastaamattomat kysymykset.
Hennot utupilvet heijastuvat vihertävästä vedestä.
Viime syksynä samaisessa salmessa sattui toinen erikoinen kohtaaminen petolinnun kanssa. Tyyneen salmeen läiskähti iso lahna, joka jäi kellumaan kuolleena pintaan. Kun kummastunut ihminen käänsi katseen ylös, näki hän korkeuksissa petolinnun majesteetillisen hahmon. Tapaus sattui marraskuun loppupuolella, jolloin kalasääsket olivat jo muuttaneet. Käytännössä ainoa vaihtoehto oli siis merikotka, jolta oli livennyt ateria kynsistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti