Merivesi on niin hyistä, että Jatasalmi vetää kannen pienimmänkin tilaisuuden tullen. Vuorokausi pikkupakkasta riitti rannasta rantaan ulottuvaan jääpeitteeseen.
Vuodenvaihde Vartiosaaressa esitteli jotain tähän astisessa talvessa harvinaista: muutaman miinusasteen, maan huurtumisen ja mutakoiden kovettumisen. Raikas, seesteinen ja kirkas ilma tuntui heijastelevan asianmukaisesti uuden vuoden alkua, puhdasta pöytää, tuoreita näköaloja. Vuosi tulee olemaan saarelle yksi sen historian tärkeimmistä, kaavoitustyön ottaessa yhä konkreettisempia askelia. Samalla jokainen vuosi merkitsee Vartiosaaren arvon ja merkityksen nousua Helsingin virkistysalueiden huvetessa ja yleisen hyvinvointia tarjoavan elintilan kaventuessa.
Katsoimme uudenvuodenpäivässä pieniä asioita tietoisena, että usein - ja entistä useammin - vähän on paljon, kuningas valepuvussa.
Huurre auttaa näkemään maastossa yksityiskohtia. Tässä menee ketun tai supikoiran ahkeraan käyttämä polku.
Pienen kalliopaljastuman ylitse virrannut vesi oli jähmettynyt.
Rapsahtelevat haavan ja vaahteran lehdet, piskuinen silta.
Villa Kaislikolla on juhlava pylväsfasadi, mutta myös hillitty kyökin puoli.
Laituripolulle on hyytynyt nousuveden riepottelemaa roinaa.
Kanteen täytyi ryskiä ränni. Vastarannalla satunnainen tammisalolainen otti veneen vastaan ja sanoi: "Vielä toimivat siis Suomen jäänmurtajat."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti