Louhoksella saa edelleen astella varovaisesti, sillä maa on täynnä irtonaista kiveä.
Vartiosaarelta on louhittu perimätiedon mukaan kiveä Viaporin linnoitustöihin 1700-luvulla. Kivelle oli suuri tarve myös 1900-luvun alussa, kun saareen nousi tiuhaan tahtiin huviloita. Talojen perustuksien ohella kiveä käytettiin erilaisiin puutarhojen koristerakenteisiin. Edelleen eniten kävijöitä ihmetyttävä kivirakennelma on vartiovuoren kummeli, joka nykyisessä koossaan on tiettävästi 1900-luvun alun peruja ja venäläisten rakentama.
Ennen kovametalliporien aikakautta kiveä louhittiin mustaruudin avulla, mutta vielä tyypillisemmin hyödyntämällä kylmärapautumista: kivessä ollut sopiva halkeama tai rako puhdistettiin, täytettiin vedellä ja annettiin jäätymisen halkaista kivi. Hidas mutta toimiva metodi, jota on käytetty myös Vartiosaaressa. Esimerkiksi Tonttukirkon komeassa kalliolouhosseinämässä ei ole merkkiäkään poranjäljistä tai räjäytyksistä.
Vartiosaaren historiallisista kohteista vähiten tunnetuimpia on vanha liuskelouhos, joka sijaitsee Tonttukirkon takaisen kalliomäen takapuolella pienen jyrkänteen juurella. Avolouhoksen koko on noin 50 X 150 metriä, ja se luokitellaan Ympäristökeskuksen tietokannassa arvokkaaksi geologiseksi kohteeksi. Vaikka vuosisata tai kaksi on vierähtänyt louhoksen käytöstä ja se on suurelta osin sammaleiden verhoama, on esillä yhä runsaasti myös irtokiveä. Tämän louhoksen antia käytettiin myös, kun saareen tehtiin takavuosina kivilabyrintti eli jatulintarha.
Hiljalleen metsittyvä louhos muistuttaa menneiden polvien uurastuksesta ja herättää respektiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti