Keli oli priima, joten kävijöitäkin saapui puolentuhatta. Saari on kuitenkin iso ja kun ihmiset hajaantuivat sen poluille, oli tunnelma väljä, yksilöllinen ja halukkaille omaa rauhaa tarjoava. Tapahtumapisteitä oli Sunnanvikin kartanolla, tallilla, kirkolla, taiteilijatalolla ja luostarilla, minkä lisäksi käytössä oli saaren luontopolku sekä siihen liittyvä uunituore seitsemän kohteen lisäosio.
Alla kuvakimara hyvän fiiliksen täyttämästä päivästä.
Viikinkikallion vanha väyläkummeli herätti kiinnostusta ja kiipeilyhaluja.
Vieraita tallilla. Tarjolla oli musiikkia, purtavaa ja tallipuoti.
Vuohet Rauha ja Unelma saivat paistatella huomiossa.
Commolition Band on asiallinen pumppu, ja sai meininkiä aikaiseksi keskellä sunnuntaipäivää.
Coyntry-tyyli oli paikallaan.
Hevosetkin kuuluvat näihin maisemiin.
Kartanolla oli kahvila, kirpputori ja esityksiä.
Vapaaehtoinen työntekijä hengähti hetken ikkunassa.
Polunvarsikirppis. Yrittänyttä ei laiteta.
Uusi luontopolku Palokärjen kierros oli neitsytkäytössä.
Lampaista digattiin.
Kasvimaan kohdalla toimi myyntipöytä, josta saattoi ostaa uutta satoa.
Autoja ei tapahtumassa ollut, mutta aina päästiin kulkemaan.
Heini Lehväslaiho säestäjänsä Tipi Tuovisen kera esitti musiikkipitoisia runoja.
Runoilija Anja Erämajan esitys oli hulvaton. Sähköpianoa soitti ja taustoja lauloi Petra Lampinen.
Kirkko oli täynnä. Messun toimitti pastori Jaana Räntylä.
Osansa päivään antoi saaren miljöö.
Ja luonto, jossa kulttuurivaikutteet yhdistyvät alkuperäislajistoon. Tässä poseeraa pyökki kilpikaarnahongan rinnalla.
Loppujen lopuksi useimmat hakevat saaresta rauhaa ja sitä löysi vilkkaan tapahtumankin aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti