torstai 12. elokuuta 2010

Kasvi esittäytyy: lehtomaitikka


Lehtomaitikka on Vartiosaaressa paikoin runsas. Ehdotamme sitä saaren tunnuskasviksi!

Saaren polkujen laidoilla näkee parhaillaan kukintaansa lopettelevaa kasvia, jonka kukissa loistaa erikoisesti kahta väriä. Kyseessä on lehtomaitikka (Melampyrum nemorosum), jonka kukat ovat keltaiset ja ylälehdet sinertävän liloja. Ulkoasu on saanut ruotsalaiset kutsumaan sitä nimellä svenska flaggan, ruotsinlippu, tai dag och natt, päivä ja yö. Ehkä kasville pitäisi keksiä myös jokin veikeämpi suomenkielinen nimi?

Lehtometsissä viihtyyvää lehtomaitikkaa esiintyy Suomessa luonnonvaraisesti lounaassa (Turun suunnalla) ja toisaalta idässä (Savonlinnan suunnalla). Näiden tukialueiden välillä tavatut kasvustot ovat todennäköisesti lähtöisin puutarhakarkulaisista. Ehkä itäiset ja läntiset kannat kasvavat joskus toisiinsa kiinni. Tässä auttavat muurahaiset; evoluution oveluutta on, että lehtomaitikan siemenet muistuttavat muurahaisen munia, ja näitä ne sitten kuskaavat paikasta toiseen. Lehtomaitikka on myös puoliloinen, joka imee osan ravinnostaan suoraan heinien juurista. Eduistaan huolimatta laji on melko harvinainen. Monet Vartiosaaressa sen huomanneet eivät muista nähneensä sitä muualla.


Naamakukkaiskasvien heimoon kuuluva yksivuotinen lehtomaitikka kasvaa 20-40 sentin mittaiseksi. Sen kukinta-aika on pitkä, jopa kaksi kuukautta.

6 kommenttia:

  1. Moi,

    Mielenkiintoista ja uutta tietoa meikäläiselle, että tämä suht harvinainen laji löytyy ihan omalta kotipihaltakin, sijainti on siis Raasepori, Karjaa, Mustio, Romsarby. On kasvanut täällä ties kuinka kauan, mutta meillä oli ensihavainto siitä v. 2002 muuton myötä. Tänä aikana se on muuten runsastunut melkoisesti. Nätti kuin mikä.

    Terv. Mikael

    VastaaPoista
  2. Hei Mikael,

    Onnekasta on jalo lehtomaitikka kotipihan somisteena. Kasvissa on sekin hieno puoli, että sen kukinta-aika vaikuttaa melkoisen pitkältä, useita viikkoja. Teillä päin lännessä kasvusto saattaa olla luonnonvarainen, vaikka kasvia on toki mielellään siirretty pihoihin.

    VastaaPoista
  3. Olen metsästänyt lehtomaitikkaa jo jonkin aikaa. Kun siihen tänään törmäsin, hypin tasajalkaa riemusta. Hetken aikaa mietittyäni, ja tarkemmin kasvupaikkaa tutkittuani, tajusin sen olevan viljelykarkulainen. Se latistaa todellisen kasvibongarin innostuksen kerta toisensa jälkeen. Löysin sen Iirislahdesta, Espoosta. Sitä kasvoi parin neliön verran, asutuksen aidan takana joutomaalla. No, nätti se oli joka tapauksessa.

    t.Kim

    VastaaPoista
  4. Onnittelut. Hieno löytö on viljelykarkulainenkin, jos on saanut itsensä vakiinnutettua uudelle kasvupaikalle ja pärjäilee siinä "kuin luonnostaan".

    Ja onhan todella iso osa Suomen kasveista periaatteessa karkureita, kun otamme lukuun ns. muinaistulokkaat, jotka ovat suomalaisen määritelmän mukaan tulleet maahan ihmisen mukana ennen 1600-luvun alkua.

    VastaaPoista
  5. Mä bongasin kasvin eka kertaa elämässäni viikko sitten Virossa Laulasmaalla. Otin kuvan siitä, enkä tietäis nimeä vieläkään, mutta ystäväni etsi sen googlettamalla. Kaunis kasvi, herätti heti huomion. Toi Svenska flaggan tai Natt och dag on tosi hauskoja nimiä!!!! Joo, kannatan, että suomekskin keksittäis jokin maitikkaa kuvaavampi nimi. Mutta se on niin harvinainen, että kansa ei keksi keksiä nimeä kovin helposti. Ehdotuksia????

    VastaaPoista