Ylivuotista punaa ei himmentänyt ankara talvi.
Äitienpäivän aikaan saareen kannattaa tulla katselemaan kukkivia vuokkoja: sinisiä, valkoisia ja keltaisia. Luontopolun varrella tervaleppäluhdassa on myös jotain hyvin ihastuttavaa, nimittäin valkovuokkoja, joiden terälehtiä kirjoo ruusunpuna. Osa kukista on vain vähän, mutta osa ihan kunnolla punastuneita.
Suomessa puhuttiin 1950-luvulle asti esimerkiksi maalien väreistä käyttäen vertauksia kotimaiseen luontoon. Vadelmanpunainen tai rentukankeltainen olivat yleisiä termejä. Arkkitehtuurin asiantuntijat sanovat, että tuolloin vallalla oli eräänlainen romantiikka. Niin sanottu teollinen rationalismi syrjäytti sen 1960-luvun alkaessa; enää ei kehdattu olla niin tuttavallisen kotikutoisia, että oltaisiin verrattu hienoja sisustuselementtejä luontoon.
Siellä ne värit kuitenkin ovat, edelleen. Kiintoisa tehtävä väreistä kiinnostuneille luonnon ystäville onkin seuraava: pyytäkää maalikaupasta värikartta ja painelkaa metsään, rannoille ja niityille. Etsikää väreille vastineet ja nimetkää kartta uudestaan löytöjenne mukaan.
Värejä keräämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti