Luonnossa vallitsee nyt paratiisillinen tuntu.
Mielleyhtymä ei ole tuulesta temmattu. Uskontotieteilijä Jani Närhiltä tarkastettiin vuosi sitten väitöskirja, jossa hän selvitti erilaisten kulttuurien ja uskontojen paratiisikäsityksiä. Vaikka monet kansat olivat eläneet maapallon eri puolilla vailla kosketusta toisiinsa, toistuvat eräät paratiisille mielletyt ominaisuudet kerta toisensa jälkeen. Ne olivat yleismaailmallisia, arkkityyppisiä, syvälle ihmismieleen juurtuneita.
Paratiisin keskeisiä tunnusmerkkejä ovat seuraavat: siellä on puoliavara maisema, joka tarjoaa yhtä lailla suojapaikkoja kuin mahdollisuutta nähdä pidemmälle; paratiisissa on vihreää ja siellä on tarjolla elämälle tärkeitä resursseja (makeaa vettä, syötävää); siellä ei ole vaaroja ja vihollisia, mutta kylläkin sopivissa määrin lajikumppanien seuraa.
Sanalla sanoen paratiisi edustaa eloonjäämiselle ja hyvinvoinnille suotuisaa ympäristöä.
Alkusuven maisema, joka on kostea, mehevä, tuoksuva, värikäs, soiva ja täynnä kukoistusta, tuntuu resurssirikkaalta ja samalla vastasyntyneessä viattomuudessaan riskittömältä. Se tuntuu paratiisilta. Ja se kannattaa kokea tänään ja huomenna, koska se muuttuu huikealla nopeudella, on uusi joka päivä.
Vartiosaaren paratiisillisimmat sopet ovat rehevät lehdot ja lehtomaiset kasvupaikat, joista parhaita ovat kotkansiipilehdoksi ristitty tervalepikko luontopolun ensi kolmanneksella, saaren länsiosan suojaisen laakson lehto jyhkeän haavikkonsa kera sekä saaren pohjoisosassa sienimäisen niemen tyvessä sijaitseva lehto, jonka ylpeys on kesäkuussa kukkiva, jännittävän näköinen lehtoängelmä.
Tietenkin paratiisi on viime kädessä mielentila, sisäinen kokemus. Mutta ulkoinen todellisuus voi auttaa virittäytymään siihen.
Löydä paratiisisi. Nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti